Runebergiläinen nr 4 - Pyhäselän Leipä

Kävin perjantaina (30.1.) Reijolassa postissa ja huomasin viereisen konditorian Tmi Pyhäselän Leivän mainostavan maistuvia runebergintorttuja. Sieltähän piti saada toki näyte. Nuori kondiittori kehui estoitta tuotetta. Tarjolla olisi ollut jopa kuuden kappaleen pakkauksia, mutta päädyin tuplarasiaan. Koska olin sille päivälle jo maistellut pariakin sorttia, niin päätin jättää varsinaisen arvioinnin seuraavalle päivälle. Samalla ajattelin käydä netistä hakemassa esiin tuoteselosteen, kun sellaista ei suoraan ollut näkyvillä konditorian puolella enkä tullut erikseen kysyneeksi. Eihän se vaan niin käynytkään. Ihmeekseni sain todeta, että konditorialla ei ollut minkäänlaisia koti- tai facebooksivuja. Yllättävää nykyaikana! Kotisivuilta olisi niin kätevää käydä esimerkiksi tarkistamassa tuoteseloste, jos vaikka laatikko tai pussi on tullut heitettyä jo pois. No, ei anneta sen häiritä enempää.

Tortut on paistettu paperisiin muffinivuokiin. Tämä herätti heti mielessäni närää. Runebergiläisiin ei vaan niiden hengen mukaisesti kuulu syödessä irrotettavia paperivuokia. Sellainen menettely rinnastaa ne heti "jokapäiväisiin" cupcakeihin ja muffineihin. Tätä mieltä olen vahvasti! Sen lisäksi tulee muoto. Kirjoittamattoman säännön mukaan runebergiläisten tulee olla tasapaksuja lieriöitä ja leveyttään pidempiä. Ei siis alkanut hyvin tämä arviointikierros! Käydäänpä sitten tarkemmin itse asiaan.

Hillosilmä oli kiiltävä ja tumma. Valkoinen sokerikuorrute oli pyöräytetty sen ympärille vähän huolimattomasti. Haju oli lievästi mausteinen. Kun vuokapaperin kääri pois, niin mausteinen tuoksu tuntui heti voimakkaampana. Mausteisuus tuntui myös maussa. Hillolle oli tehty pieni tasku, mistä plussaa. Suutuntuma oli ihan hyvä, joskin rouheutta olisi voinut olla enemmänkin. Kitalaessa viivähti  hetkeksi aikaa rasvainen kalvo, mutta ei häiritsevästi. Hillo maistui selvästi vadelmalta. Seassa oli varmasti jotain muutakin, mutta päällimmäiseksi jäi vadelmainen maku, kuten mielestäni pitääkin. Aluksi arvioin karvasmantelin ym. flavorin nollaksi, mutta joku jälkimaku sieltä nousi esiin. Olisiko sittenkin ollut ripaus karvasmantelia tai arrakkiaromia? 

Arviointikuvio

Loppuarvio: alun ennakkoluuloisista asenteistani huolimatta oikein kelpo toteutus. Kuuluu selvästi kuivien ryhmässä hyvin toteutettuihin. Pitänee vierailla konditoriassa uudelleenkin ja selvittää samalla tuoteselostekin. Annan kolme ja puoli (3,5) tähteä. Aineksia olisi enempäänkin pienellä virittelyllä!

Runebergiläinen nr 3 - "normaali", Porokylän Leipomo

Seuraavana oli vuorossa "normaali" versio eli gluteenillinen. Pidin taukoa edelliseen maisteluun kolmisen tuntia, että saturaatio torttuihin ei pääsisi vaikuttamaan arviointiin. Kun gluteeniton versio oli jo niin hyvä, niin odotuksia oli tämän suhteen.

Haju oli melko heikko, mutta mausteinen. Hillosilmä ei ollut kovin kiiltävä - jotenkin marmeladimaista. Sokerikuorruterinkula oli onneksi ihan asiallinen. Rakenne oli aika kova ja suutuntuma melko tiivis. Myös tästä jäi lievä kittimäinen tuntemus suuhun. Sen lisäksi kitalakeen muodostui selvä rasvainen kalvo, mikä ei tuntunut lainkaan mukavalta. Maussa mausteisuus oli aistittavissa, mutta vahvempaa jäin kaipaamaan.

Suurin pettymys tuli hillon osalta. Sen mausta en löytänyt ollenkaan vadelmaa, vaikka tuoteselosteen mukaan sitäkin mukana oli. Puolukan ja omenan kyllä maistoi. Nyt ollaan kyllä aika kaukana runebergiläisestä! Hillokaivo oli myös näissä yksilöissä aika turha, sillä hilloa ei juuri ollut sinne eksynyt. Toisaalta en tätä puolukkaista versiota niin kaivannutkaan.

Arviointikuvio

Loppuarvio: nyt kyllä odotuksissa tuli kova pettymys ja sitä myöten suuri romahdus viime vuotiseen nähden. Tämä vaan ei maistunut ja jäikin lopulta lautaselle. Annan puolitoista (1,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 2 - gluteeniton, Porokylän Leipomo

Joensuun Prismasta lähti mukaan Porokylän Leipomon tuotoksia kaksin versioin. Ensin maistoin gluteenitonta.

Heti aluksi huomio kiinnittyi sokerikuorruterinkulaan, joka oli kyllä aika hutasten tehty ripellys. Hillosilmä oli kutsuvan kiiltävä ja tumma. Haju oli selvästi mausteinen. Halkileikkauksessa tuli esiin mukava "hillokaivo". Tekstuuri oli aika tiivis ja kova. Ehkä tiiviydestä johtuen rakenteesta tuli lievä kittimäinen tuntemus, mutta ei häiritsevästi. Kosteutta oli aistittavissa, mutta kuiva runebergiläinenhän tämä silti selvästi oli. Maku oli mausteinen. Tähän asti kaikki ihan ok, mutta sitten... se hillo! Eihän siinä mitään vadelmaa maistunut kuin ihan hivenen. Myöhemmin alkoi epäilyttämään, että maistuikohan sitä oikeasti yhtään. Vaikka runebergiläisen esikuvalla lieneekin hillona ollut omena, niin kyllä se hillosilmä on aikojen saatossa aidossa versiossa iskostunut vadelmaksi. Sitä jäi kovasti kaipaamaan.

Arviointikuvio

Loppuarvio: ihan hyvä kuivanryhmän edustaja. Ilman "hillopettymystä" olisi yltänyt korkeammallekin. Annan kolme (3) tähteä.

Runebergiläinen nr 1 - Pielispakari

Vuoden 2015 runebergiläisten maistelu alkoi Pielispakarin tortuilla. Jonkun verran sai etsiä rasiaa, jossa hillosilmä ei ollut liiskaantunut rasian kanteen. Löytyihän sellanenkin lopulta. Rasiasta en nyt ottanut kuvaa, sillä se näytti samalta kuin vuosi sitten. Olisi ehkä pitänyt, sillä verrattuani kuvia viime vuotisiin, näyttäisi ainakin hillosilmässä olevan eroja. Nyt saatte kuitenkin tyytyä lautaskuviin.

Haju oli heikosti mausteinen. Hillosilmää kiertävä kuorrute oli vaaleanpunainen ja siististi tehty. Itse hillosilmä oli tumma ja kiiltävä. Halkaisupinta oli vaalea. Kuivan laadun runebergiläinenhän tämä oli, joten kosteutta ei juurikaan ollut. Lievä mausteinen maku irtosi, mutta olisi ehdottomasti tarvinnut voimakkaampaa maustamista. Rakenteessa oli mantelirouhetta, joka toi hyvää suutuntumaa, mutta sitäkin olisi voinut olla enemmän.

Tähän väliin lisään uuden arviointikuvion tuloksineen. Mitä suurempi luku, sitä voimakkaampi ominaisuus on.

Loppuarvio: Edelleen kuivakakkuryhmäläinen, jota on yritetty naamioida runebergiläiseksi. Annan kaksi (2) tähteä.