Heti aluksi huomio kiinnittyi sokerikuorruterinkulaan, joka oli kyllä aika hutasten tehty ripellys. Hillosilmä oli kutsuvan kiiltävä ja tumma. Haju oli selvästi mausteinen. Halkileikkauksessa tuli esiin mukava "hillokaivo". Tekstuuri oli aika tiivis ja kova. Ehkä tiiviydestä johtuen rakenteesta tuli lievä kittimäinen tuntemus, mutta ei häiritsevästi. Kosteutta oli aistittavissa, mutta kuiva runebergiläinenhän tämä silti selvästi oli. Maku oli mausteinen. Tähän asti kaikki ihan ok, mutta sitten... se hillo! Eihän siinä mitään vadelmaa maistunut kuin ihan hivenen. Myöhemmin alkoi epäilyttämään, että maistuikohan sitä oikeasti yhtään. Vaikka runebergiläisen esikuvalla lieneekin hillona ollut omena, niin kyllä se hillosilmä on aikojen saatossa aidossa versiossa iskostunut vadelmaksi. Sitä jäi kovasti kaipaamaan.
 |
| Arviointikuvio |
Loppuarvio: ihan hyvä kuivanryhmän edustaja. Ilman "hillopettymystä" olisi yltänyt korkeammallekin. Annan kolme (3) tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti