Runebergiläinen nr 10 - Deluxe, Lidl

Halusin juhlia Runebergin päivää jollakin tälle vuodelle uudella, mutta kuitenkin sellaisella tortulla, joka maistuisi. Tuli mieleen Lidlin viimevuotinen maistuvainen versio, Deluxe Runebergintorttu, joten käväisin hakemassa sellaisen. Laatikko on pysynyt kuta kuinkin samanlaisena kuin vuosi sitten, mutta julkaisen silti siitä kuvat.

Siinäpä ne taas! Yksikantaan totean jo nyt, että maistuvaisia olivat ja juuri sopivia juhlapäivälle. Tortut olivat siis perustyylikkäässä pahvirasiassa matalien paperivuokien päällä. Paperivuoat estivät kosteuden imeytymästä itse rasiaan. Nämä tortut olivat siis kosteita. Paistojälki oli melko vaalea. Hillosilmä oli kirkas ja erittäin houkuttelevan näköinen ja hillojuotti todellakin ulottui läpi koko tortun. Täyttö on kuitenkin ollut jotenkin huolimaton. Toisessa oli keskellä selvä onkalo ja toisessakin näkyvä painauma. Tästä syystä hillon määrä ei ollut mitenkään ruhtinaallinen vaan sitä jäi kaipaamaan lisää. Valkoinen sokerikuorruterengas oli siisti, mutta olisi voinut olla vähän runsaampikin ja se oli toisessa tortussa alkanut jo vettyä toiselta reunalta.

Tuoksu oli selvästi mausteinen vaikka ei ollutkaan erityisen voimakas. Torttu oli kauttaaltaan kostea, mutta rakenne pysyi silti hyvin kasassa eikä tuntunut vettyneeltä. Mantelirouhe oli kookasta ja loi aikaiseksi hyvän tekstuurin. Viimevuotista rakenteen onkaloitumista ei nyt näkynyt. Aivan pientä kittimäisyyttä oli havaittavissa, mutta ei häiritsevästi. Rasvainen tuntemus oli myös selvästi aistittavissa, mutta se ei päässyt vielä sanottavammin häiritsemään (alkoi olla siinä rajoilla!). Rommi tuli hyvin esiin makuna. Vanilja-aromi olikin sitten ovela. Ilman tuoteselostetta en olisi sitä osannut edes epäillä, mutta kun sitä jäi makuna "jahtaamaan", niin löytyihän se sieltä taustalta vaatimattomana, mutta miellyttävänä. Epäilen, että voimakkaammin maistuvana se ei olisi tähän leivokseen sopinutkaan.

Arviointikuvio

Loppuarvio: ihan kunnon runebergiläinen! Tummempi paistojälki, hilloa hieman reilummin ja ripaus karvasmantelia, niin olisi saattanut irrota jo täydet pisteet. Annan nyt neljä (4) tähteä.

Runebergiläinen nr 9 - Rosten

Tälle päivälle otin maisteluun Leipomo Rostenin torttusia. Tuttu ja luottamusta herättävä tuotemerkki Lounais-Suomen ajoilta. Rosten onkin tänä vuonna näemmä panostanut sesonkiin läpi koko maan, sillä näitä sulatettuja pakasteita on tullut vastaan vähän kaikkialla. Olen menneinä vuosina maistellut näitä aiemmin Turun kauppahallissa tuoreeltaan (ei pakastusta) ja herkullisia olivat. Odotukset olivat siis korkealla.

Tuoksu oli melko voimakkaan aromaattinen. Pinta oli kostea ja väriltään keskiruskea. Hillosilmän koko oli ihan kohtalainen, mutta kovin kiiltävä se ei ollut. Valkoinen sokerikuorrute ei enää ollut rapsakan tukeva vaan se oli pahasti vettynyt.

Sisus oli hyvin kostea. Arrakki ja karvasmanteli maistuivat voimakkaasti. Toiset voivat kokea jo tämän asteisen karvasmantelin maun epämiellyttävänä, mutta omasta mielestäni se oli vielä ihan balanssissa. Muu mausteisuus jäi kyllä aika lailla näiden makujen alle. Suutuntumaan olisin kaivannut lisää rouheutta. Hillosilmä ei näyttänyt kaikkein houkuttelevimmalta, mutta maussa se yllätti erittäin myönteisesti - mahtava vadelman maku! Hyviä ominaisuuksia siis löytyi, mutta niin myös huonojakin. Varsinainen ja pahin ongelma oli voimakas rasvainen maku, joka jäi pitkäksi aikaa kitalakeen. Jotain prosessissa (pakastus/sulatus?) on mennyt vikaan, kun rasva on päässyt näin irti rakenteesta.

Arviointikuvio

Loppuarvio: potentiaalia oli, mutta kovat odotukset eivät täyttyneet. Rasvainen jälkimaku on selvä ja paha ongelma, joka aiheuttaa lopulta vastenmielisen tuntemuksen. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 8 - Vaasan "normi"

Sitten olivatkin jo vuorossa äskeisten isoveljet :) eli Vaasan normaalikokoiset Runebergintortut. Myös nämä olivat sulatettuja pakasteita. Rasia on samanlainen kuin vuosi sitten, mutta etikettiä on hieman muutettu ja mielestäni parempaan suuntaan. Näköjään myös reseptiin on tehty pikkumuutoksia tuoteselosteiden perusteella.

Näiden pinta oli selvästi kostea ja samalla myös aromaattinen tuoksu oli "minejä" voimakkaampi. Hillosilmässä oli hyvä kiilto. Valkoinen sokerikuorruterengas oli siisti ja suuri passelin paksuinen tortun kokoon nähden (vrt. "mini"). Paistojälki oli tummaa sorttia.

Rakenne oli selvästi rouhea näissäkin, vaikka mantelirouhe oli melko pienirakeista. Mantelissa ei selvästikkään ole säästelty, joten rakenteesta on saatu tasaisen hyvä ja murea (jos tätä sanaa voi tässä yhteydessä käyttää). Sisus oli tasaisesti konjakin kostuttama ja se myös maistui selvästi. Sitä vastoin muun mausteisuuden aistiminen oli hankalaa. Pieni nopeasti häviävä rasvainen tuntemus ei ollut häiritsevä. Hillossa maistui selvästi vadelma.

Arviointikuvio

Loppuarvio: reseptissä on tehty pientä hienosäätöä onnistuneesti. Täysistä pisteistä jää uupuman oikeastaan vain muun mausteisuuden puuttuminen tai konjakin maun taakse jääminen. Ehkä korkeuttakin olisi voinut olla enemmän, mutta tämä on jo hiusten halkomista. Todellisuudessa oikea herkkupala. Suosittelen! Annan neljä ja puoli (4,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 7 - Vaasan "mini"

Kun aamu oli alkanut niin mainiosti, niin hain myös arvosteltavaa iltapäiväksi kotiin. Hukanhaudan (Joensuu) K-Marketista nappasin mukaan Vaasan leipomon tuotoksia. Ensimmäisenä käyn läpi Mini Runebergintortut. Rasia on todella huomiota herättävä ja kaunis. Tämmösen mielellään nappaa ostoskoriin jo ihan puolihuomaamattaan. Tortut ovat pakasteita, jotka on sulatettu ennen myyntiin laittamista. Niitä on neljä kappaletta laatikossa.

Haju oli heikosti mausteinen, sillä torttujen pinta oli päässyt jo selvästi kuivahtamaan. Paistoväri oli voimakkaan ruskea. Hillosilmässä oli hyvä kiilto. Valkoinen sokerikuorruterengas oli siisti ja leveä.

Manteli oli rouhittu melko pieniksi palasiksi, mikä teki rakenteesta tasalaatuisen oloisen, mutta  suutuntuma oli silti rouhea. Sisus oli selvästi kostea; varsinkin pohjapuoli. Pieninä nämä ovat päässeet jo vähän kuivahtamaan, joten kosteus oli jakautunut epätasaisesti. Siksi joutui myös vähän pohtimaan, että ovatko nämä kosteita vai kuivia. Päädyin "normikokoisen" testauksen jälkeen siihen, että nämäkin on alunperin tarkoitettu kosteiksi.

Konjakki maistui näissä voimakkaasti. Jopa niin voimakkaasti, että muita makuja oli vaikea huomata. Pienen odottelun jälkeen jäi sellainen heikko aromaattinen maku (konjakista eroava), jota oli kyllä vaikea määrittää laadulleen.  Tuoteselosteen tavaamisen jälkeen päädyin epäilemään, että se tulisi appelsiininkuoresta, vaikka puhtaana makuna en sitä tunnistanutkaan. Kitalakeen jäi myös hetkeksi rasvainen tuntemus, joka kyllä hävisi melko nopeasti. Hillo maistui vadelmalle, mutta sen osuus oli niin pieni verrattuna sokerikuorrutteeseen, että se tahtoi sotkeutua pelkän sokerin makeuden alle.

Arviointikuvio

Loppuarvio: Kaiken kaikkiaan oikein mukava tuttavuus. Kyllä näillä kelpaa herkutella ja tarjota vieraillekin. Tätä en olisi heti uskonut sanovani, mutta sokerikuorruterengas oli liian hallitseva - vadelmahillon maku jäi peittoon. Epätasainen kosteus ei oikeastaan häirinnyt, sillä nämä toimivat sekä kosteina, että kuivina. Annan kolme ja puoli (3,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 6 - Kahvila & Konditoria Houkutus

Tänään aloitin aamuvierailulla Kahvila & Konditoria Houkutuksen katutason suklaakahvila Paheeseen. Viime vuonna käynti ei ihan vastannut odotuksia, mutta annetaan uusi mahdollisuus. Valitsin nytkin rommilla kostutetun tortun.

Valitan tämän kuvan kehnoa kuvakulmaa, josta sisärakenne ei oikein pääse oikeuksiinsa.

Tuoksu oli voimakkaasti ja miellyttävästi mausteinen. Myös rommiaromin pystyi aistimaan tuoksussa. Paistojälki oli jo tummahkoa sorttia. Hillosilmä oli iso ja himmeä. Sokerikuorrute oli valkea ja siisti. Maku oli voimakkaan mausteinen ja romminen. Kosteutta löytyi nyt huomattavasti (vrt. viime vuoteen), mutta ei juurikaan mitään kittimäisyyttä. Rasvainen tuntemus oli heikko ja häviävä. Rakenne oli melko sileä. Suutuntumaan olisi kaivannut hieman lisää mantelirouhetta. Hillosilmä oli himmeä, mutta maku oli voimakkaasti vadelmainen. Varmaan tähänkin olisi olemassa ratkaisunsa, jossa hillosilmään saisi aikaan herkullisen houkuttelevan kiillon maun siitä kärsimättä.

Arviointikuvio

Loppuarvio: tyyppiesimerkki siitä, miten torttu voi olla tasaisen kostea ja rakenne pysyy silti hyvin kasassa. Tänä vuonna ei puhettakaan mistään maustekakusta vaan selvästi runebergiläisten aatelia. Hyvin lähellä täysiä pisteitä. Annan neljä ja puoli (4,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 5 - Alen

Pistäytyessäni Siihtalan ABC:llä (Joensuu), huomasin tahtomattakin tarjolla olevat runebergintortut. Kävin kysymässä minkä leipomon tuotoksia ne olivat. Sain kuulla, että ne olivat Alen Oy:n eli saman leipomon, kuin viime vuonna Uuron ABC:ltä saamani ja arvostelemani. Silloin oli jo sesongin loppu meneillään, joten päätin antaa tälle kypsäpakasteelle ja sulatetulle nyt uuden mahdollisuuden. Näin lyhyellä koeotannalla heräsi sellainen epäily, että kaikilla ABC-asemilla kautta maan myydään kyseisen firman runebergiläisiä. Jos näin on, niin ei välttämättä huono valinta.

Hillosilmä oli kiiltävä, kirkas ja runsas. Sitä reunusti tuhti ja siisti valkoinen sokerikuorruterengas. Tuoksu oli selvästi mausteinen ja siihen sekoittui myös rommiaromin hajua. Suutuntuma oli mukavan rouhea. Vaikka tämä oli selvästi kosteaan luokkaan kuuluva, niin rakenteen kittimäisyyttä ei ollut lainkaan. Maku oli selvästi mukavan aromaattinen ja romminen. Rasvainen tunne kitalaessa oli heikko ja nopeasti häviävä. Tortun reunat olivat selvästi kosteammat kuin keskusta ja olivat siinä ja siinä, että hajoavat kosketeltaessa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Olisikohan tämä pakastamisesta ja sulattamisesta johtuva epäkohta?

Loppuarvio: viime vuoden toteamus, että "ei mikään herkku" saa nyt väistyä. Kokemus oli tällä kertaa hyvä ja olen tyytyväinen, että suoritin uusintamaistelun. Samalla tuli selväksi, että tämä kuuluu selvästi kosteiden ryhmään. Viime vuotinen tuttavuus oli siis päässyt jo pahasti kuivahtamaan. Annan neljä (4) tähteä.

Runebergiläinen nr 4 - Pyhäselän Leipä

Kävin perjantaina (30.1.) Reijolassa postissa ja huomasin viereisen konditorian Tmi Pyhäselän Leivän mainostavan maistuvia runebergintorttuja. Sieltähän piti saada toki näyte. Nuori kondiittori kehui estoitta tuotetta. Tarjolla olisi ollut jopa kuuden kappaleen pakkauksia, mutta päädyin tuplarasiaan. Koska olin sille päivälle jo maistellut pariakin sorttia, niin päätin jättää varsinaisen arvioinnin seuraavalle päivälle. Samalla ajattelin käydä netistä hakemassa esiin tuoteselosteen, kun sellaista ei suoraan ollut näkyvillä konditorian puolella enkä tullut erikseen kysyneeksi. Eihän se vaan niin käynytkään. Ihmeekseni sain todeta, että konditorialla ei ollut minkäänlaisia koti- tai facebooksivuja. Yllättävää nykyaikana! Kotisivuilta olisi niin kätevää käydä esimerkiksi tarkistamassa tuoteseloste, jos vaikka laatikko tai pussi on tullut heitettyä jo pois. No, ei anneta sen häiritä enempää.

Tortut on paistettu paperisiin muffinivuokiin. Tämä herätti heti mielessäni närää. Runebergiläisiin ei vaan niiden hengen mukaisesti kuulu syödessä irrotettavia paperivuokia. Sellainen menettely rinnastaa ne heti "jokapäiväisiin" cupcakeihin ja muffineihin. Tätä mieltä olen vahvasti! Sen lisäksi tulee muoto. Kirjoittamattoman säännön mukaan runebergiläisten tulee olla tasapaksuja lieriöitä ja leveyttään pidempiä. Ei siis alkanut hyvin tämä arviointikierros! Käydäänpä sitten tarkemmin itse asiaan.

Hillosilmä oli kiiltävä ja tumma. Valkoinen sokerikuorrute oli pyöräytetty sen ympärille vähän huolimattomasti. Haju oli lievästi mausteinen. Kun vuokapaperin kääri pois, niin mausteinen tuoksu tuntui heti voimakkaampana. Mausteisuus tuntui myös maussa. Hillolle oli tehty pieni tasku, mistä plussaa. Suutuntuma oli ihan hyvä, joskin rouheutta olisi voinut olla enemmänkin. Kitalaessa viivähti  hetkeksi aikaa rasvainen kalvo, mutta ei häiritsevästi. Hillo maistui selvästi vadelmalta. Seassa oli varmasti jotain muutakin, mutta päällimmäiseksi jäi vadelmainen maku, kuten mielestäni pitääkin. Aluksi arvioin karvasmantelin ym. flavorin nollaksi, mutta joku jälkimaku sieltä nousi esiin. Olisiko sittenkin ollut ripaus karvasmantelia tai arrakkiaromia? 

Arviointikuvio

Loppuarvio: alun ennakkoluuloisista asenteistani huolimatta oikein kelpo toteutus. Kuuluu selvästi kuivien ryhmässä hyvin toteutettuihin. Pitänee vierailla konditoriassa uudelleenkin ja selvittää samalla tuoteselostekin. Annan kolme ja puoli (3,5) tähteä. Aineksia olisi enempäänkin pienellä virittelyllä!