Runebergiläinen nr 20 - yksityinen

Vielä yksi arvostelu. Jokohan ne nyt sitten loppuvat tältä sesongilta?

Varsinkin tällä kertaa voitte lukea arvostelua kriittisellä varauksella, sillä omaan objektiivisuuteni ei nyt ole täysin luottamista. Arvosteluun tuli äitini, Tuulikki Palviaisen, leipoma runebergintorttu.

Muodoltaan tortut toivat mieleen ylösalaisin käännetyn kuppikakun. Paistoväri oli tumma. Tuoksu oli aromaattinen. Hillosilmä oli kooltaan kohtalainen. Tortut oli leivottu keskiviikkona, joten hyytelöimätön villivadelmahillo oli jo perjantai-iltana selvästi kuivahtanut. Voimakas ja herkullinen vadelmanmaku oli kuitenkin tallella.

Sisusta oli himmeän vaalea. Suutuntuma oli kiinteä ja mukavan rouhea. Tällä kertaa rouheus ei kuitenkaan tullut mantelirouheesta (mantelit oli jauhettu jauhoksi) vaan ruisleipämuruista! Onnistunut valinta ja toteutus. Vanhempiin tortturesepteihin leivänmurut ovat kuuluneetkin ihan itsestään selvyytenä, mutta nykyisin niitä tulee harvemmin vastaan, varsinkaan kaupallisissa tuotteissa.

Maku oli miellyttävän mausteinen ja aromaattinen, mutta hieman liian makea. Rommiaromin käyttöä en olisi hoksannut ilman kysymistä eli makuna sitä ei tiedostanut. Se saattoi kuitenkin olla se tekijä, joka antoi jälkimaulle mukavan laajuuden.

Loppuarvio: Kuivien runebergiläisten aatelia! Jos ette usko, niin makutestit ovat varmastikin neuvoteltavissa :D. Hyytelöimätön, kiilloton (ja jo kuivahtanut) vadelmahillo ja liiallinen makeus miinuksina. Annan neljä (4) tähteä.

Runebergiläinen nr 19 - gluteeniton, Vuohelan Herkku

Eipä torttuaika vielä päättynyt. Joensuun Prisma-kierroksella vastaan tuli vielä Hartolalaisen Vuohelan Herkku Oy:n gluteenittomia, laktoosittomia ja maidottomia runebergintorttuja. Olin siis väärässä, kun tuolla aiemmin blogissani ajattelin, että tältä alueelta ei toista gluteenitonta torttua löydy.

Vuohelan tortut myydään kahden kappaleen rasiassa. Rasia on periaatteessa ihan perustyyppiä, mutta pienellä etupanelin muotoilulla ja hillityn arvokkaalla värimaailmalla on saatu aikaan ihan mukava katseenvangitsija.

Jos laatikko olikin ihan mukava, niin itse torttujen ulkonäössä olisi ollut sitten toivomisen varaa. Hillo oli lähtenyt valumaan kummassakin tortussa sivulle ja oli samalla värjännyt sokerimassaa läikikkäästi punertavaksi. Sokeririnkula oli myös ohut ja vähän ihmeellinen piperrys.

Tuoksu oli voimakkaasti mausteinen. Pinta oli kuiva. Paistopinnan väri oli vaaleanruskea. Sisus oli himmeän vaalea. Hilloa ei ollut runsaasti, mutta sen maku oli voimakkaasti vadelmainen. Hillo oli päässyt jo vähän kuivahtamaan.

Sisus oli kiinteän oloinen ja tuntui sellaiselta myös haukatessa. Sitten tapahtui yllättävä reaktio. Nimittäin heti haukkaisun jälkeen torttu alkoi välittömästi murentua suussa karkeaksi murumassaksi ja siitä edelleen hienommaksi. Mielenkiintoinen tapahtumasarja - eikä mitenkään huonossa mielessä.

Maku oli selvästi mausteinen (jouku voisi mieltää sen jopa voimakkaaksi). Jälkimaku (tai enneminkin tuntemus) oli jotenkin jauhoinen (riisijauho?, psyllium?) ja suulakeen jäi hetkeksi rasvainen kalvo. Kumpikaan ominaisuus ei ollut niitä kaikkein mieluisimpia. Rommiaromi oli aistittavissa heikosti. Jälkimauksi jäi joku miellyttävä tuntemus, jota en oikein tarkemmin osaa eritellä. Ehkä se tuli punssista, jota en olisi osannut nimetä ilman tuoteselostetta.

Loppuarvio: miellyttävä kokemus ja gluteenittomanakin tämän pystyi suoraan arvostelemaan runebergiläisten joukossa. Hyvä kuivanryhmän runebergiläinen. Ilman suuhun syntyvää rasvakalvoa olisi kohonnut korkeammallekin. Jauhoinen tuntemus voi olla gluteenittomuudesta syntyvä ominaisuus, johon ei ehkä pysty vaikuttamaan ilman reseptin voimakasta muokkaamista. Annan kolme (3) tähteä.

Runebergiläinen nr 18 - Alen

Erään tunnetun elokuvan päähenkilön sitaattia mukaillen "Elämä on kuin runebergintorttu, koskaan ei tiedä mitä saa". Näin ainakin tänään. Lähdin geokaverini lepotilan kanssa illalla purkkikierrokselle. Vaikka pakkasta ei ollut kuin nimeksi, niin Kontiolahden Uuron kohdalla olimme saaneet itsemme siihen malliin kylmettymään, että päätimme pistäytyä hetkeksi Uuron ABC:lle lämmittelemään. Kuinka ollakkaan, niin tiskillä oli tarjolla runebergintorttuja. Ei muuta kuin maistelemaan!

Ne olivat irtokappalein myytäviä leipomo Alen Oy:n kypsäpakastettuja runebergintorttuja. Termi tarkoittaa sitä, että paistokset pakastetaan ja kuljetetaan sellaisina käyttöpaikkoihinsa. Paikanpäällä tortut otetaan sulamaan jääkaappiin vuorokautta ennen tarjoamista.

Tässä leipomon sivuilta kopioitu tuoteseloste: vehnäjauho, sokeri, kasvirasva (margariini (kasviöljy, kasvirasva, vesi, emulgointiaine E471, suola, happamuudensäätöaine E330, aromit)), kananmuna, appelsiinikuorikuutio (appelsiininkuori, glukoosifruktoosisiirappi, sokeri, suola), mantelirouhe, vadelmahillo (sokeri, vadelma, vesi, hyytelöimisaine E440, happamuudensäätöaine E330, säilöntäaine E202), sokerikuorrute (sokeri, vesi, glukoosisiirappi, emulgointiaine E471, sakeuttamisaineet E406 E410, säilöntäaine E202, happamuudensäätöaine E330), nostatusaine E503, neilikka, rommiaromi (rommi, vesi, etyylialkoholi, sakeuttamisaine E420, aromit). LAKTOOSITON.

Alkuperäisestä tuoksusta oli paha mennä sanomaan mitään tarkempää, sillä pinta oli päässyt jo huomattavasti kuivahtamaan tiskillä liinan alla. Halkaisun jälkeinen tuoksu oli heikosti, mutta selvästi aromaattinen. En paikan päällä keksinyt mikä se voisi olla, sillä kardemummaa näistä tortuista ei löytynyt. Myöhemmin tuoteselosteen pohjalta arvelen sen olleen karamellisoituneen appelsiinikuorien tuoksun (neilikaksikaan en sitä pistäisi). Hillosilmä oli iso ja kirkas. Paistoväri oli tumma.

Sisusta oli vaalea ja hieman kostea (rommiaromi) -  kuiviin runebergiläisiin silti selvästi kuuluva. Sisärakenne oli tiivis ja mukavan rouhea (mantelirouhe), mikä tekikin suutuntumasta hyvän. Makumaailma olisi kaivannut lisäpotkua. Rommiaromia en tuoksusta saanut kiinni, mutta makuna se oli havaittavissa. Neilikkaa en pystynyt mauista erottelemaan, mutta ehkä se jäi hienosti taustalle tukemaan tuota aromaattisuuden tuntua. Kitalaki tuntui hetken rasvapeittoiselta. Olisikohan tämä pakastamisesta vai tarjoilusäilyttämisestä johtuvaa? Niin tai näin, niin ei mukava piirre.

Loppuarvio: ihan kelpo kuiva runebergiläinen, mutta ei mikään suuri herkku. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 17 - yksityinen

Todennäköisesti viimeinen runebergiläisarvio tälle sesongille. Runebergin päivän lopuksi (5.2.) sain maisteltavaksi vaimon työpaikaltaan tuoman tortun, jonka yksi hänen työkavereistaan, Katja Kaukoranta, oli leiponut.

Ei ollenkaan kotikutoisen näköinen, vaan ulkoasultaan selvä runebergiläinen. Totea itse!

Tuoksu oli heikko, mutta miellyttävä. Paistojälki oli tumma. Pinta tuntui hieman kostelta. Hillosilmä oli iso ja lähes kirkas. Rakenne oli hyvällä tapaa tiivis. Rakenne olisi kuitenkin kaivannut mantelirouheen tuomaa rouheutta. Itäsuomaliseen tapaan selvä kuiva runebergiläinen.

Maku oli mausteinen (kerdemumma). Sitten joutuukin vähän arvailemaan. Kardemumman lisäksi löytyi toinen selvä, mutta heikko maku. Päädyin sitruunaan. Ainakin se oli joku hieman kirpeämpi. Sitruunaa ei yleisesti käytetä runebergiläisissä, mutta jos se sitä oli, niin näin maltillisena se sopi erittäin hyvin. Jäin myös arvailemaan rommin osuutta makumaailmaan. Hillossa maistui selvästi vadelma.

Loppuarvio: hyvä kuivanlajin runebergiläinen. Mantelirouheen puuttumisesta rokotusta ja hyvästä hillosilmästä puolestaan plussaa. Annan kolme (3) tähteä.

Edit: Sain illalla (6.2.) tuoteselosteen: margariini, sokeri, vaniljasokeri, kananmuna, vehnäjauho, mantelijauhe, korppujauho, kardemumma, leivinjauhe, kerma, vesi, sitruunanmehu, rommiaromi.

Nyt ei tarvitse sitten arvailla :). Olihan siellä sitruunaa ja rommiaromia. Rommiaromi oli kyllä aika mieto, mutta näköjään se hoiti tehtävänsä hyvin taustalla. Mantelijauho ei kyllä tullut mieleen hetkeksikään. Rouhe olisi omaan suutuntumaani sopinut paremmin.

Runebergiläinen nr 16 - Kahvila & Konditoria Houkutus

Edellisen fiaskon jäljiltä piti saada jokin miellyttävämpi kokemus alle, joten kiirehdin Joensuun kävelykadulle Kahvila & Konditoria Houkutuksen katutason suklaakahvila Paheeseen. Siellä oli tarjolla rommilla kostutettuja runebergiläisiä. Niiden kehuttiin olevan hyvin kosteita. Otin mukaani pari kappaletta.

 

Tuoksu oli voimakkaasti mausteinen. Paistojälki oli mukavan ruskea. Pinta tuntui kostelta. Hillosilmä oli kohtalainen, himmeä. Sokerikuorrute oli vaaleanpunainen.

Sisältä väri oli himmeän vaaleakellertävä, mattamainen. Sisus oli yllättäen hyvin kuohkea ja mureneva. Maku oli hyvin mausteinen. Ensimmäiseksi tuli kardemumma esiin ja pienen odottelun jälkeen aisti mukavan rommin maun. Hillossa oli kyllä vadelman siemeniä, mutta ilmeisesti se oli kuitenkin jotain sekoitetta, sillä vadelman makua siitä ei oikein saanut. Ostohetkellä näitä mainostettiin kosteina, mutta käytetystä rommista huolimatta nämä jäivät kuivakakuiksi. Kosteutta oli sisällä juuri sen verran kuin tuoreissa leivonnaisissa voi odottaakin.

Loppuarvio: hyvä makumaailma ja maustekakku, mutta ei yllä rakenteellisella tasolla runebergiläiseksi. Mauton hillo. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 15 - failure

Tämän päivän arvostelut kuuluisivat eiliselle eli vietetyn Runebergin päivän puolelle, mutta en silloin ehtinyt tekstien pariin.

Runebergin päivästä muodostui aikataulullisesti tiukka, mutta päätin, että on ehdittävä ainakin yhdelle retkelle runebergiläisten pariin. Hetken mielijohteesta päätin pysähtyä kokoeilemaan onneani Joensuun Iso-Myyn Kahvila-Ravintola Salmensuun tarjonnalla. Vitriinissä näkyi joukko runebergiläisiä ja niitä mainostettiin alennettuun hintaan. Kysyin myyjältä, että ovatko ne omaa vai jonkun leipomon tuotoksia. Sain vastaukseksi kuulla niiden olevan leipomosta. Kysymykseen leipomon nimestä hän ei osannut vastata. Itselleni jäi tunne, että asia ei häntä olisi voinut vähempää kiinnostaakkaan.

Kun otin tortun sitten lautaselle, tajusin tehneeni virheen. Se tuntui pinnasta erittäin kovalta. Torttuja oli selvästi säilytetty jo pitempään avonaisessa tilassa ja ne olivat päässeet pahasti kuivumaan. Päätin kuitenkin jatkaa ja maksoin kiltisti ostokseni.

Pöytään päästyäni tein tortulle pienen pudotuskokeen noin kymmenen senttimetrin korkeudelta. Kuului kova kopsahdus ja olin iloinen, että tarjoilulautanen pysyi ehjänä. Torttuun ei tullut mitään jälkeä. Jos tällä olisi heittänyt jotakuta, niin olisi voinut syntyä pahaa jälkeä. Tästä kokeilusta tulisi täydellinen farssi!

Tortun halkaisuun joutui käyttämään jo ihan huomattavaa voimaa. Sisustakin oli tiukka ja kova. Hilloa olisi ollut ruhtinaallisesti koverretun hillotaskun (tai oikeammin -kaivon) johdosta, mutta tässä tilanteessa siitä ei ollut iloa. Maistoin torttua parista kohtaa. Kuivaa oli ja hetken päästä kitalaessa tuntui rasvamainen kalvo. Se siitä!

Haluaisin kyllä tietää minkä leipomon tuotoksesta on kyse. Hillotaskun perusteella voisi olla Porokylän leipomuksia, mutta sokerikuorrute oli valkea (Porokylän tortuissa vaaleanpunainen). Pyrin selvittelemään vielä asiaa.  

Loppuarvio: Ei tätä voi arvostella, sillä säilytystavasta tms. johtuen torttu ei enää vastannut sitä, mihin leipomossa on alunperin pyritty.

J. L. Runebergin päivä

Hyvää Runbergin päivää kaikille kirjallisuuden ja torttujen ystäville!

Runebergtorttusesongin huipennus on nyt saavutettu ja torttujen "saalistus" saa taas jäädä vähäksi aikaa. Arvostelut eivät ihan jää tähän päivään, sillä tutustuin tänään kolmeen uuteen tuttavuuteen. Niistän ehdin kuitenkin kirjoitella vasta myöhemmin.

Runebergiläinen nr 14 - Fazer (normaali)

Jokunen päivä välissä edellisestä vierailusta Carelia-talon Amica-ruokalassa. H-päivän lähestyessä olivat miniatyyritorttujen rinnalle ilmestyneet myös normikokoiset tortut. Nekin ovat tietysti Fazerin (Amica-avintolat ovat siis osa Fazer-konsernia) tuotoksia. Ehdin jo luulla, että tänä vuonna ei Fazerin runebergintorttuja tule vastaan lainkaan, mutta nyt sekin puute tuli korjattua. Hyvä niin, sillä Fazerin tortuilla on laaja levikki läpi koko Suomen.

Olikohan joku lukenut blogiani, kun kaikki tortut oli laitettu nyt kuvullisen laatikon sisälle :) (viimeksi olivat tarjoilupöydällä avoimesti ilman suojuksia) - no, ei pidä luulla itsestään liikoja.

Tässä Fazerin nettisivulta kopioitu tuoteseloste: VEHNÄJAUHO, sokeri, sokerikuorrute (sokeri, tärkkelyssiirappi), VOI, kasvimargariini (kasviöljy ja -rasva (palmu, rypsi, kookos), vesi, emulgointiaine (E471), suolaa, aromi, väri (E160a)), vadelmahillo (sokeri, vadelma, vesi, hyytelöimisaine (E440), säilöntäaine (E202)), MANTELIROUHE, vesi, KANANMUNA, rommi, nostatusaineet (E450, E500) ja aromi (karvasmanteliöljy).

Käteen torttu tuntui selvästi kostealta. Tuoksu oli aromaattisen miellyttävä. Paistojälki oli vaalea. Hillosilmä oli laaja ja kirkas. Sitä ei ollut kovin paksulti, mutta se todellakin maistui vadelmalle. Siitä heti plussat.

Sisusta oli vaalea. Mantelirouheessa ei ollut säästelty, joten rakenne oli mukavan rouhea. Kosteus oli levinnyt tasaisesti läpi tortun. Nyt tuli pieni ongelma. Onko tämä kosteisiin torttuihin kuuluva vai kuiviin? Rannikkoseutujen kosteisiin tottuneiden mielestä tämä olisi ehdottomasti kuiva, mutta luulen itäsuomalaisten taas pitävän tätä selvästi kosteana. Olkoon sitten siinä keskellä ikään kuin vedenjakajalla.

Kosteus on peräisin rommista, mutta sitä ei kyllä makuna maistanut. Karvasmantelin puolestaan aisti, mutta heikosti. Jostain syystä osa tortusta pyrki jäämään hetkeksi kiinni kitalakeen, vähän kuin jonkinlaisena kittinä. Se ei ole mukavimpia ominaisuuksia. Suuhun jää hetkeksi ikään kuin sellainen rasvainen kalvo.

Loppuarvio: rannikkolaisia lukuunottamatta tämä maistunee suurelle osalle muuta Suomea hyvin. Ihan perus runebergiläinen, jota jo mielellään nautiskelee. Itse kaipaisin voimakkaammin sitä rommin aromia ja vähän lisää myös karvasmantelia. Kittautumisominaisuus oli myös outo. Hillon maku oli puolestaan yksi parhaista tähän astisista. Annan kolme ja puoli (3,5) tähteä.