Vuohelan tortut myydään kahden kappaleen rasiassa. Rasia on periaatteessa ihan perustyyppiä, mutta pienellä etupanelin muotoilulla ja hillityn arvokkaalla värimaailmalla on saatu aikaan ihan mukava katseenvangitsija.
Jos laatikko olikin ihan mukava, niin itse torttujen ulkonäössä olisi ollut sitten toivomisen varaa. Hillo oli lähtenyt valumaan kummassakin tortussa sivulle ja oli samalla värjännyt sokerimassaa läikikkäästi punertavaksi. Sokeririnkula oli myös ohut ja vähän ihmeellinen piperrys.
Tuoksu oli voimakkaasti mausteinen. Pinta oli kuiva. Paistopinnan väri oli vaaleanruskea. Sisus oli himmeän vaalea. Hilloa ei ollut runsaasti, mutta sen maku oli voimakkaasti vadelmainen. Hillo oli päässyt jo vähän kuivahtamaan.
Sisus oli kiinteän oloinen ja tuntui sellaiselta myös haukatessa. Sitten tapahtui yllättävä reaktio. Nimittäin heti haukkaisun jälkeen torttu alkoi välittömästi murentua suussa karkeaksi murumassaksi ja siitä edelleen hienommaksi. Mielenkiintoinen tapahtumasarja - eikä mitenkään huonossa mielessä.
Maku oli selvästi mausteinen (jouku voisi mieltää sen jopa voimakkaaksi). Jälkimaku (tai enneminkin tuntemus) oli jotenkin jauhoinen (riisijauho?, psyllium?) ja suulakeen jäi hetkeksi rasvainen kalvo. Kumpikaan ominaisuus ei ollut niitä kaikkein mieluisimpia. Rommiaromi oli aistittavissa heikosti. Jälkimauksi jäi joku miellyttävä tuntemus, jota en oikein tarkemmin osaa eritellä. Ehkä se tuli punssista, jota en olisi osannut nimetä ilman tuoteselostetta.
Loppuarvio: miellyttävä kokemus ja gluteenittomanakin tämän pystyi suoraan arvostelemaan runebergiläisten joukossa. Hyvä kuivanryhmän runebergiläinen. Ilman suuhun syntyvää rasvakalvoa olisi kohonnut korkeammallekin. Jauhoinen tuntemus voi olla gluteenittomuudesta syntyvä ominaisuus, johon ei ehkä pysty vaikuttamaan ilman reseptin voimakasta muokkaamista. Annan kolme (3) tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti