Runebergiläinen nr 20 - yksityinen

Vielä yksi arvostelu. Jokohan ne nyt sitten loppuvat tältä sesongilta?

Varsinkin tällä kertaa voitte lukea arvostelua kriittisellä varauksella, sillä omaan objektiivisuuteni ei nyt ole täysin luottamista. Arvosteluun tuli äitini, Tuulikki Palviaisen, leipoma runebergintorttu.

Muodoltaan tortut toivat mieleen ylösalaisin käännetyn kuppikakun. Paistoväri oli tumma. Tuoksu oli aromaattinen. Hillosilmä oli kooltaan kohtalainen. Tortut oli leivottu keskiviikkona, joten hyytelöimätön villivadelmahillo oli jo perjantai-iltana selvästi kuivahtanut. Voimakas ja herkullinen vadelmanmaku oli kuitenkin tallella.

Sisusta oli himmeän vaalea. Suutuntuma oli kiinteä ja mukavan rouhea. Tällä kertaa rouheus ei kuitenkaan tullut mantelirouheesta (mantelit oli jauhettu jauhoksi) vaan ruisleipämuruista! Onnistunut valinta ja toteutus. Vanhempiin tortturesepteihin leivänmurut ovat kuuluneetkin ihan itsestään selvyytenä, mutta nykyisin niitä tulee harvemmin vastaan, varsinkaan kaupallisissa tuotteissa.

Maku oli miellyttävän mausteinen ja aromaattinen, mutta hieman liian makea. Rommiaromin käyttöä en olisi hoksannut ilman kysymistä eli makuna sitä ei tiedostanut. Se saattoi kuitenkin olla se tekijä, joka antoi jälkimaulle mukavan laajuuden.

Loppuarvio: Kuivien runebergiläisten aatelia! Jos ette usko, niin makutestit ovat varmastikin neuvoteltavissa :D. Hyytelöimätön, kiilloton (ja jo kuivahtanut) vadelmahillo ja liiallinen makeus miinuksina. Annan neljä (4) tähteä.

Runebergiläinen nr 19 - gluteeniton, Vuohelan Herkku

Eipä torttuaika vielä päättynyt. Joensuun Prisma-kierroksella vastaan tuli vielä Hartolalaisen Vuohelan Herkku Oy:n gluteenittomia, laktoosittomia ja maidottomia runebergintorttuja. Olin siis väärässä, kun tuolla aiemmin blogissani ajattelin, että tältä alueelta ei toista gluteenitonta torttua löydy.

Vuohelan tortut myydään kahden kappaleen rasiassa. Rasia on periaatteessa ihan perustyyppiä, mutta pienellä etupanelin muotoilulla ja hillityn arvokkaalla värimaailmalla on saatu aikaan ihan mukava katseenvangitsija.

Jos laatikko olikin ihan mukava, niin itse torttujen ulkonäössä olisi ollut sitten toivomisen varaa. Hillo oli lähtenyt valumaan kummassakin tortussa sivulle ja oli samalla värjännyt sokerimassaa läikikkäästi punertavaksi. Sokeririnkula oli myös ohut ja vähän ihmeellinen piperrys.

Tuoksu oli voimakkaasti mausteinen. Pinta oli kuiva. Paistopinnan väri oli vaaleanruskea. Sisus oli himmeän vaalea. Hilloa ei ollut runsaasti, mutta sen maku oli voimakkaasti vadelmainen. Hillo oli päässyt jo vähän kuivahtamaan.

Sisus oli kiinteän oloinen ja tuntui sellaiselta myös haukatessa. Sitten tapahtui yllättävä reaktio. Nimittäin heti haukkaisun jälkeen torttu alkoi välittömästi murentua suussa karkeaksi murumassaksi ja siitä edelleen hienommaksi. Mielenkiintoinen tapahtumasarja - eikä mitenkään huonossa mielessä.

Maku oli selvästi mausteinen (jouku voisi mieltää sen jopa voimakkaaksi). Jälkimaku (tai enneminkin tuntemus) oli jotenkin jauhoinen (riisijauho?, psyllium?) ja suulakeen jäi hetkeksi rasvainen kalvo. Kumpikaan ominaisuus ei ollut niitä kaikkein mieluisimpia. Rommiaromi oli aistittavissa heikosti. Jälkimauksi jäi joku miellyttävä tuntemus, jota en oikein tarkemmin osaa eritellä. Ehkä se tuli punssista, jota en olisi osannut nimetä ilman tuoteselostetta.

Loppuarvio: miellyttävä kokemus ja gluteenittomanakin tämän pystyi suoraan arvostelemaan runebergiläisten joukossa. Hyvä kuivanryhmän runebergiläinen. Ilman suuhun syntyvää rasvakalvoa olisi kohonnut korkeammallekin. Jauhoinen tuntemus voi olla gluteenittomuudesta syntyvä ominaisuus, johon ei ehkä pysty vaikuttamaan ilman reseptin voimakasta muokkaamista. Annan kolme (3) tähteä.

Runebergiläinen nr 18 - Alen

Erään tunnetun elokuvan päähenkilön sitaattia mukaillen "Elämä on kuin runebergintorttu, koskaan ei tiedä mitä saa". Näin ainakin tänään. Lähdin geokaverini lepotilan kanssa illalla purkkikierrokselle. Vaikka pakkasta ei ollut kuin nimeksi, niin Kontiolahden Uuron kohdalla olimme saaneet itsemme siihen malliin kylmettymään, että päätimme pistäytyä hetkeksi Uuron ABC:lle lämmittelemään. Kuinka ollakkaan, niin tiskillä oli tarjolla runebergintorttuja. Ei muuta kuin maistelemaan!

Ne olivat irtokappalein myytäviä leipomo Alen Oy:n kypsäpakastettuja runebergintorttuja. Termi tarkoittaa sitä, että paistokset pakastetaan ja kuljetetaan sellaisina käyttöpaikkoihinsa. Paikanpäällä tortut otetaan sulamaan jääkaappiin vuorokautta ennen tarjoamista.

Tässä leipomon sivuilta kopioitu tuoteseloste: vehnäjauho, sokeri, kasvirasva (margariini (kasviöljy, kasvirasva, vesi, emulgointiaine E471, suola, happamuudensäätöaine E330, aromit)), kananmuna, appelsiinikuorikuutio (appelsiininkuori, glukoosifruktoosisiirappi, sokeri, suola), mantelirouhe, vadelmahillo (sokeri, vadelma, vesi, hyytelöimisaine E440, happamuudensäätöaine E330, säilöntäaine E202), sokerikuorrute (sokeri, vesi, glukoosisiirappi, emulgointiaine E471, sakeuttamisaineet E406 E410, säilöntäaine E202, happamuudensäätöaine E330), nostatusaine E503, neilikka, rommiaromi (rommi, vesi, etyylialkoholi, sakeuttamisaine E420, aromit). LAKTOOSITON.

Alkuperäisestä tuoksusta oli paha mennä sanomaan mitään tarkempää, sillä pinta oli päässyt jo huomattavasti kuivahtamaan tiskillä liinan alla. Halkaisun jälkeinen tuoksu oli heikosti, mutta selvästi aromaattinen. En paikan päällä keksinyt mikä se voisi olla, sillä kardemummaa näistä tortuista ei löytynyt. Myöhemmin tuoteselosteen pohjalta arvelen sen olleen karamellisoituneen appelsiinikuorien tuoksun (neilikaksikaan en sitä pistäisi). Hillosilmä oli iso ja kirkas. Paistoväri oli tumma.

Sisusta oli vaalea ja hieman kostea (rommiaromi) -  kuiviin runebergiläisiin silti selvästi kuuluva. Sisärakenne oli tiivis ja mukavan rouhea (mantelirouhe), mikä tekikin suutuntumasta hyvän. Makumaailma olisi kaivannut lisäpotkua. Rommiaromia en tuoksusta saanut kiinni, mutta makuna se oli havaittavissa. Neilikkaa en pystynyt mauista erottelemaan, mutta ehkä se jäi hienosti taustalle tukemaan tuota aromaattisuuden tuntua. Kitalaki tuntui hetken rasvapeittoiselta. Olisikohan tämä pakastamisesta vai tarjoilusäilyttämisestä johtuvaa? Niin tai näin, niin ei mukava piirre.

Loppuarvio: ihan kelpo kuiva runebergiläinen, mutta ei mikään suuri herkku. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 17 - yksityinen

Todennäköisesti viimeinen runebergiläisarvio tälle sesongille. Runebergin päivän lopuksi (5.2.) sain maisteltavaksi vaimon työpaikaltaan tuoman tortun, jonka yksi hänen työkavereistaan, Katja Kaukoranta, oli leiponut.

Ei ollenkaan kotikutoisen näköinen, vaan ulkoasultaan selvä runebergiläinen. Totea itse!

Tuoksu oli heikko, mutta miellyttävä. Paistojälki oli tumma. Pinta tuntui hieman kostelta. Hillosilmä oli iso ja lähes kirkas. Rakenne oli hyvällä tapaa tiivis. Rakenne olisi kuitenkin kaivannut mantelirouheen tuomaa rouheutta. Itäsuomaliseen tapaan selvä kuiva runebergiläinen.

Maku oli mausteinen (kerdemumma). Sitten joutuukin vähän arvailemaan. Kardemumman lisäksi löytyi toinen selvä, mutta heikko maku. Päädyin sitruunaan. Ainakin se oli joku hieman kirpeämpi. Sitruunaa ei yleisesti käytetä runebergiläisissä, mutta jos se sitä oli, niin näin maltillisena se sopi erittäin hyvin. Jäin myös arvailemaan rommin osuutta makumaailmaan. Hillossa maistui selvästi vadelma.

Loppuarvio: hyvä kuivanlajin runebergiläinen. Mantelirouheen puuttumisesta rokotusta ja hyvästä hillosilmästä puolestaan plussaa. Annan kolme (3) tähteä.

Edit: Sain illalla (6.2.) tuoteselosteen: margariini, sokeri, vaniljasokeri, kananmuna, vehnäjauho, mantelijauhe, korppujauho, kardemumma, leivinjauhe, kerma, vesi, sitruunanmehu, rommiaromi.

Nyt ei tarvitse sitten arvailla :). Olihan siellä sitruunaa ja rommiaromia. Rommiaromi oli kyllä aika mieto, mutta näköjään se hoiti tehtävänsä hyvin taustalla. Mantelijauho ei kyllä tullut mieleen hetkeksikään. Rouhe olisi omaan suutuntumaani sopinut paremmin.

Runebergiläinen nr 16 - Kahvila & Konditoria Houkutus

Edellisen fiaskon jäljiltä piti saada jokin miellyttävämpi kokemus alle, joten kiirehdin Joensuun kävelykadulle Kahvila & Konditoria Houkutuksen katutason suklaakahvila Paheeseen. Siellä oli tarjolla rommilla kostutettuja runebergiläisiä. Niiden kehuttiin olevan hyvin kosteita. Otin mukaani pari kappaletta.

 

Tuoksu oli voimakkaasti mausteinen. Paistojälki oli mukavan ruskea. Pinta tuntui kostelta. Hillosilmä oli kohtalainen, himmeä. Sokerikuorrute oli vaaleanpunainen.

Sisältä väri oli himmeän vaaleakellertävä, mattamainen. Sisus oli yllättäen hyvin kuohkea ja mureneva. Maku oli hyvin mausteinen. Ensimmäiseksi tuli kardemumma esiin ja pienen odottelun jälkeen aisti mukavan rommin maun. Hillossa oli kyllä vadelman siemeniä, mutta ilmeisesti se oli kuitenkin jotain sekoitetta, sillä vadelman makua siitä ei oikein saanut. Ostohetkellä näitä mainostettiin kosteina, mutta käytetystä rommista huolimatta nämä jäivät kuivakakuiksi. Kosteutta oli sisällä juuri sen verran kuin tuoreissa leivonnaisissa voi odottaakin.

Loppuarvio: hyvä makumaailma ja maustekakku, mutta ei yllä rakenteellisella tasolla runebergiläiseksi. Mauton hillo. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 15 - failure

Tämän päivän arvostelut kuuluisivat eiliselle eli vietetyn Runebergin päivän puolelle, mutta en silloin ehtinyt tekstien pariin.

Runebergin päivästä muodostui aikataulullisesti tiukka, mutta päätin, että on ehdittävä ainakin yhdelle retkelle runebergiläisten pariin. Hetken mielijohteesta päätin pysähtyä kokoeilemaan onneani Joensuun Iso-Myyn Kahvila-Ravintola Salmensuun tarjonnalla. Vitriinissä näkyi joukko runebergiläisiä ja niitä mainostettiin alennettuun hintaan. Kysyin myyjältä, että ovatko ne omaa vai jonkun leipomon tuotoksia. Sain vastaukseksi kuulla niiden olevan leipomosta. Kysymykseen leipomon nimestä hän ei osannut vastata. Itselleni jäi tunne, että asia ei häntä olisi voinut vähempää kiinnostaakkaan.

Kun otin tortun sitten lautaselle, tajusin tehneeni virheen. Se tuntui pinnasta erittäin kovalta. Torttuja oli selvästi säilytetty jo pitempään avonaisessa tilassa ja ne olivat päässeet pahasti kuivumaan. Päätin kuitenkin jatkaa ja maksoin kiltisti ostokseni.

Pöytään päästyäni tein tortulle pienen pudotuskokeen noin kymmenen senttimetrin korkeudelta. Kuului kova kopsahdus ja olin iloinen, että tarjoilulautanen pysyi ehjänä. Torttuun ei tullut mitään jälkeä. Jos tällä olisi heittänyt jotakuta, niin olisi voinut syntyä pahaa jälkeä. Tästä kokeilusta tulisi täydellinen farssi!

Tortun halkaisuun joutui käyttämään jo ihan huomattavaa voimaa. Sisustakin oli tiukka ja kova. Hilloa olisi ollut ruhtinaallisesti koverretun hillotaskun (tai oikeammin -kaivon) johdosta, mutta tässä tilanteessa siitä ei ollut iloa. Maistoin torttua parista kohtaa. Kuivaa oli ja hetken päästä kitalaessa tuntui rasvamainen kalvo. Se siitä!

Haluaisin kyllä tietää minkä leipomon tuotoksesta on kyse. Hillotaskun perusteella voisi olla Porokylän leipomuksia, mutta sokerikuorrute oli valkea (Porokylän tortuissa vaaleanpunainen). Pyrin selvittelemään vielä asiaa.  

Loppuarvio: Ei tätä voi arvostella, sillä säilytystavasta tms. johtuen torttu ei enää vastannut sitä, mihin leipomossa on alunperin pyritty.

J. L. Runebergin päivä

Hyvää Runbergin päivää kaikille kirjallisuuden ja torttujen ystäville!

Runebergtorttusesongin huipennus on nyt saavutettu ja torttujen "saalistus" saa taas jäädä vähäksi aikaa. Arvostelut eivät ihan jää tähän päivään, sillä tutustuin tänään kolmeen uuteen tuttavuuteen. Niistän ehdin kuitenkin kirjoitella vasta myöhemmin.

Runebergiläinen nr 14 - Fazer (normaali)

Jokunen päivä välissä edellisestä vierailusta Carelia-talon Amica-ruokalassa. H-päivän lähestyessä olivat miniatyyritorttujen rinnalle ilmestyneet myös normikokoiset tortut. Nekin ovat tietysti Fazerin (Amica-avintolat ovat siis osa Fazer-konsernia) tuotoksia. Ehdin jo luulla, että tänä vuonna ei Fazerin runebergintorttuja tule vastaan lainkaan, mutta nyt sekin puute tuli korjattua. Hyvä niin, sillä Fazerin tortuilla on laaja levikki läpi koko Suomen.

Olikohan joku lukenut blogiani, kun kaikki tortut oli laitettu nyt kuvullisen laatikon sisälle :) (viimeksi olivat tarjoilupöydällä avoimesti ilman suojuksia) - no, ei pidä luulla itsestään liikoja.

Tässä Fazerin nettisivulta kopioitu tuoteseloste: VEHNÄJAUHO, sokeri, sokerikuorrute (sokeri, tärkkelyssiirappi), VOI, kasvimargariini (kasviöljy ja -rasva (palmu, rypsi, kookos), vesi, emulgointiaine (E471), suolaa, aromi, väri (E160a)), vadelmahillo (sokeri, vadelma, vesi, hyytelöimisaine (E440), säilöntäaine (E202)), MANTELIROUHE, vesi, KANANMUNA, rommi, nostatusaineet (E450, E500) ja aromi (karvasmanteliöljy).

Käteen torttu tuntui selvästi kostealta. Tuoksu oli aromaattisen miellyttävä. Paistojälki oli vaalea. Hillosilmä oli laaja ja kirkas. Sitä ei ollut kovin paksulti, mutta se todellakin maistui vadelmalle. Siitä heti plussat.

Sisusta oli vaalea. Mantelirouheessa ei ollut säästelty, joten rakenne oli mukavan rouhea. Kosteus oli levinnyt tasaisesti läpi tortun. Nyt tuli pieni ongelma. Onko tämä kosteisiin torttuihin kuuluva vai kuiviin? Rannikkoseutujen kosteisiin tottuneiden mielestä tämä olisi ehdottomasti kuiva, mutta luulen itäsuomalaisten taas pitävän tätä selvästi kosteana. Olkoon sitten siinä keskellä ikään kuin vedenjakajalla.

Kosteus on peräisin rommista, mutta sitä ei kyllä makuna maistanut. Karvasmantelin puolestaan aisti, mutta heikosti. Jostain syystä osa tortusta pyrki jäämään hetkeksi kiinni kitalakeen, vähän kuin jonkinlaisena kittinä. Se ei ole mukavimpia ominaisuuksia. Suuhun jää hetkeksi ikään kuin sellainen rasvainen kalvo.

Loppuarvio: rannikkolaisia lukuunottamatta tämä maistunee suurelle osalle muuta Suomea hyvin. Ihan perus runebergiläinen, jota jo mielellään nautiskelee. Itse kaipaisin voimakkaammin sitä rommin aromia ja vähän lisää myös karvasmantelia. Kittautumisominaisuus oli myös outo. Hillon maku oli puolestaan yksi parhaista tähän astisista. Annan kolme ja puoli (3,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 13 - Joen Leipurit

Rantakylän kierroksella poikkesin vielä Joen Leipurit Oy:ssä. Olihan sielläkin torttusia, joita piti maistaa.

Tortut oli paistettu paperisiin kuppikakkuvuokiin kotityyliin. Tuoksu oli heikosti aromaattinen. Paistoväri oli tumma ja pinnalla näkyi muutamia mantelilastuja. Hillosilmä oli kohtalainen ja kiiltävä. Jotain sekoitetta se silti oli, sillä maussa oli kitkeryyttä ja itse vadelman maku oli heikko. Sokerikuorrute oli vaaleanpunainen.

Sitten tein pienen erreyksen kuvaamista ajatellen. Leikkasin toisen tortun halki ja sehän mureni kokonaan palasiksi. Jatkoin erehdystä sillä, että jätin sen samaan kuvaan toisen kanssa esittelemään sisustaa, mutta kuvasta vaan tuli aika sekamelskainen. Ei ainakaan ole mikään mainoskuva. Kun myöhemmin hoksasin, miltä kuva oikein näyttää, ei ollut enää uusintamahdollisuutta. Sorry!

















Sisältä väri oli himmeänkellertävä. Rakenne oli kuohkea. Mantelia oli vähän myös sisustassa lastuina. Maku oli mausteinen (kardemumma). Ensituntumalta en tavoittanut karvasmantelinmakua, mutta jälkimakuna sellaisen ikään kuin havaitsin. Yritin varmistaa asiaa soitolla, mutta en onnistunut tavoittamaan ketään. No, joka tapauksessa, jos sitä oli, niin hyvin maltillisesti lisättynä.

Loppuarvio: sesonkiin vastataan näköjään vaikka minkälaisilla virityksillä. Kuppi- tai kahvikakkuina ihan ok, mutta ei tämä missään nimessä ole runebergiläinen. Annan yhden (1) tähden.

Runebergiläinen nr 12b - kuiva, Kotileipomo Kortelainen (Leppäsen Leipomo)

Rantakylän K-Marketista poistuessani huomasin pihan toisella puolella Leppäsen Leipomo Oy:n myymälän. Menin sinne. Sielläkin oli runebergiläisiä, mutta pian selvisi, että ne ovat samoja kuin Kotileipomo Kortelainen Ky:n tuotemerkillä varustetut (Kortelainen on nykyisin osa Leppästä). Erona marketista ostettuihin kahvion puolelta sai myös kostuttamattomia. Pitihän sellainenkin kokeilla.

Kaikki muuten samoin kuin edellisessä, mutta siis ilman rommia. Huomasihan sen. Tuoksu oli lähes olematon. Pinta oli hieman tahmea, lähes kuiva. Sisusta oli sitten kokonaan kuiva pohjaa myöten. Maku oli kyllä jollakin lailla mausteinen, mutta karvasmantelin makua siitä oli vaikea poimia. Asia jäi sen verran vaivaamaan, että soitin kahvioon ja tarkistin asian. Kyllä, kostuttamattomassakin on karvasmantelia. Se ei vaan oikein maistunut!

Loppuarvio: tästä kuivemmasta versiosta voi kyllä sanoa, että mukava kahvikakku, mutta ei runebergiläinen. Annan kaksi (2) tähteä.

Runebergiläinen nr 12a - kostea, Kotileipomo Kortelainen (Leppäsen Leipomo)

Tämän päivän otokseen valikoitui vain paikallisleipomoiden tuotoksia. Joensuun Rantakylän K-Marketista lähti mukaan vielä Kotileipomo Kortelainen Ky runebergintortut. Kortelainen on nykyin osa Leppäsen Leipomo Oy:tä, mutta jatkaa vielä omalla tuotemerkillä esim. torttujen toimittamista. Tortut oli pakattu läpinäkyvään perusrasiaan.

Tuoksu oli heikko ja jotenkin vähän pistävä. Hillosilmä oli iso ja samea. Sokerikuorrute oli vaaleanpunainen. Paistoväri oli melko vaalea. Pinta tuntui selvästi kostealta. Tortut olivat myös melko hauraita. Ensimmäinen torttu mureni pohjasta paljon, kun nostin sitä kuvattavaksi. Osittain samoin kävi toisellekin, mutta sen pystyi vielä järjestelemään kuvauskuntoon.

Sisusta oli vaalea. Rakenne oli tasalaatuinen. Pähkinää/mantelirouhetta oli käytetty, mutta melko niukasti. Maku oli mieto ja karvasmanteli maistui sopivasti. Pinnan kosteus uumoili kosteaa torttua, mutta jotenkin homma oli jäänyt puolitiehen. Sisusta oli melko kuiva, kun taas ihan pohja (varsinkin toisessa) oli läpimärkä. Yrityksestä huolimatta tämä jää kuivien runebergiläisten ryhmään. Kostuttamisessa oli käytetty rommia, mutta ihmeekseni rommin aromi ei juuri maistunut - ei edes märässä pohjassa.

Loppuarvio: yritystä on ollut rakentaa runebergintorttua, mutta mauissa vain karvasmanteli viittaa siihen suuntaan. Ei oikein vakuuttanut. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 11 - Laitilan Leipä

Rantakylän K-Marketista löytyi vanha tuttu muutaman vuoden takaa Lounais-Suomen ajoilta. Muistin hyvin pakkauksen ja muodon ja etikettikin taisi olla sama tai hyvin samanlainen. Mausta en sitten muistanutkaan mitään, joten kertooko se jotain? Kohta se selviää.

Torttuja myydään neljänkappaleen läpinäkyvässä rasiassa. Rasia on siis melko iso ja sivuilta viisto. Ei mikään kaunis pakkaus. Etiketti on ihan ok. Rasiassa on myös normaalia enemmän hukkatilaa ja muotonsa vuoksi se vie myös paljon kuljetustilaa lastissa. Ilman liikuttelu ei ole kaikkein kannattavinta puuhaa. Toisaalta liikuteltavat määrät eivät liene suunnattomia (?); vaan ei puututa tämän enempää taloudellisuuteen ja ekologisuuteen.

Tuoksu oli heikko karvasmantelia muistuttava. Koska sitä ei tuoteselosteen mukaan tortuissa ole, niin tuoksun täytynee kuulua arrakkiaromille. Pinta oli hieman kostea. Hillosilmä oli iso ja samea. Paistoväri oli vaaleanruskea. Sisältä torttu oli hyvin vaalea. Rakenne oli tasalaatuinen ja tiivis. Rouheutta ei ollut, sillä torttuihin ei ole lisätty mantelirouhetta. Tuoteseloste kuitenkin varoittaa, että tortut on valmistettu ympäristössä, jossa käsitellään mantelia. Hyvä niin, sillä ainakin minulle sattui suupalaan pari pientä manteliraetta. Pähkinäallegioiden vuoksi merkinnöissä pitää olla jämpti ja tarkka. Itse olisin kuitenkin toivonut sekaan mantelirouhetta.

Maku oli mieto ja mausteinen. Sisältä torttu oli hieman kostea. Tuntuma liikkui siinä kostean ja kuivan rajamailla, mutta jäi kuitenkin kuivan puolelle.

Loppuarvio: taas kerran voi sanoa, että ihan mukava ja hyvä kahvileipä, mutta ei kunnon runebergiläinen. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 10 - Satumaista, Delice Plus

Joensuun Rantakylän K-Market osottautui hyväksi konditoriapisteeksi. Sieltä löytyi neljää (4) eri sorttia runebergintorttuja. Niistä kolme merkkiä olivat uusia tälle vuodelle.

Hämeenlinnalainen Oy Delice Plus Ab on valmistuttanut satumaista-tuotesarjaan runebergintorttuja. Ei muuta kuin maistelemaan :).

Läpinäkyvässä rasiassa oli hyvin tilaa tortuille. Tuotemerkkietiketti tosin peitti näkymän niin, että torttujen kuntoa joutui tiirailemaan sivuista. Ei mikään iso ja merkittävä juttu.

Tuoksu oli miellyttävän aromaattinen. Hillosilmä oli iso ja kirkas, houkutteleva. Paistoväri oli kohtalaisen tumma. Pinta oli kostea. Halkileikkauspinta oli vaalea.

Maku ei ollut kovin voimakas, mutta oli selvästi ja miellyttävästi aromikas. Rakenne oli tasalaatuinen ja sopivan tiivis. Torttu oli kostea, mutta ei läpimärkä. Tämä oli vasta testin toinen kosteaan ryhmään kuuluva. Jotkut varmasti laskisivat tämänkin vielä kuiviin kuuluvaksi, mutta omassa rajanvedossani tämä taso kuuluu kosteisiin.

Loppuarvio: elegantin makuinen ja miellyttävä. Näillä kelpaa jo herkutella. Pienellä makujen voimistamisella täydet tähdet olisivat lähellä. Annan neljä (4) tähteä.

Runebergiläinen nr 9 - Pielispakari

Sain pienen vihjeen, että Joensuun Rantakylästä voisi löytyä uusia runebergintorttuja. Niinpä lähdin "ryöstöretkelle". Matkalla koukkasin Karsikon K-Marketin kautta. Sieltä tarttui matkaan rasia Pielispakarin runebergintorttuja. Tortut oli pakattu läpinäkyvään muovirasiaan, jossa oli etiketti tuotetiedoin. Tortut olivat sen verran korkeita ja samoin hillosilmät, että lähes kaikissa rasioissa hillosta oli jäänyt jälki yläkanteen.

Tortut tuoksuivat heikosti paahdetulta mantelilta. Se johtui varmastikin tummasta paistopinnasta. Hillosilmä oli kapea, mutta korkea. Väri oli samea. Sokerikuorrute oli väriltään vaaleanpunainen. Pinta tuntui kuivalta. Kädessä tortut tuntuivat melko kevyiltä - selvästi siis kuivaryhmäläisiä.

Sisältä väri oli vaalea. Tortut olivat hyvin kuivia. Rakenne oli tasalaatuinen. Maku oli heikosti mausteinen (kardemumma). Mantelirouhetta oli käytetty melko vähän, minkä seurauksena rakenne oli melko tiivis - ei kuitenkaan liian.

Loppuarvio: ihan mukiinmenevä kuivakakku, mutta ei kyllä runebergiläinen. Annan kaksi (2) tähteä.

Runebergiläinen nr 8 - Classic, Elonen

Päivä jatkui pistäytymisellä Joensuun keskustassa. Samalla tuli tsekattua keskustan Sokoksen S-marketin torttuvalikoima. Se olikin tähänastisista selvästi laajin: paikalla oli viiden (5) valmistajan versiot runebergiläisistä. Aika hyvä valikoima, sanoisin! Yksi niistä oli uusi tuttavuus, Elosen leipomon Classic Runebergintorttu. Leipomo on jämsäläinen. Maisteltavaksihan se piti ostaa.

Tässä leipomossa oli panostettu rasiaan. Vaikka siihen olikin kuvattuna ja aseteltuna monia eri elementtejä, oli lopputulos silti harmoninen ja kiinnostava. Rasian päädyt oli liimattu kiinni ja toisessa niistä oli leveä repäisynauha, ikään kuin sinetti, josta rasia avautui. Samaisessa päädyssä oli myös kaunokirjallisesti toteutettu informatiivinen kuvaus leivonnaisen kehitystyöstä. Samalla tulivat laatutekijät ja pitkäjänteinen toiminta- ja kehityskaari painotetusti esille. Varsin onnistunut luottamuksen herättäjä. Lupaukset arrakkipunssista nostivat odotukset korkealle. Tortut olivat rasian sisällä vielä matalalla muovialustalla - viimeistelty kokonaisuus!

Tuoksu oli selvä ja aromaattinen, miellyttävä. Hillosilmä oli iso ja näytti raikkaalta. Pinta tuntui lievästi kostealta. Paistopinta oli mukavan ruskea. Halkaisupinnan väri oli vaaleankellertävä. Sisusta näytti tasalaatuiselta ja kiinteltä. Haukkaisu tuotti pienen yllätyksen. Lievästi kostean pinnan jälkeen reunus oli selvästi tiiviimpi (kuiva); keskustan ollessa pehmeämpi. Halkaisupinnasta tätä ei pystynyt päättelemään. Mantelirouhe oli koostumukseltaan melko hienorakeista, minkä johdosta sisus oli kohtalaisen tiivis.

Torttu oli selvästi kuiva runebergiläinen. Heräsi kuitenkin mieleen, että olisivatko tortut päässeet kenties kuivumaan tavoiteltua enemmän? Nimittäin se osa tortusta, joka oli muovialustan syvennyksen sisällä (noin sentin verran), oli selvästi kostea, lähes märkä.

Maku oli mausteinen ja tasapainoinen. Odotin kuitenkin vähän enemmän potkua "ennakkohehkutuksien" johdosta. Jos arrakkipunssia kerta mainostetaan, saisi se myös maistua kunnolla. Hillo maistui kunnon vadelmlta.

Loppuarvio: maukas ja tasapainoinen kuiva runebergiläinen. Ei kuitenkaan täytä kokonaan lupauksiaan. Resursseja on enempäänkin, mutta jää nyt kolmeen ja puoleen (3,5) tähteen.

Runebergiläinen nr 7 - Kotileipomo Annamaijan Gluteenittomat

Aamulla päätin katsastaa Joensuun Niittylahden ja Reijolan väliin sijoittuvan Kotileipomo Annamaijan Gluteenittomat tarjonnan. Sieltä löytyi gluteenittomia (mitenkäs muuten) runebergintorttuja, joten pari piti ottaa mukaan geimeihin.

Ensivaikutelmana oli, että tällasiahan sitä tehtiin aikanaan koulun kotitaloustunnilla 70-luvun lopulla Ilomantsissa. Muistan opettajamme silloin maininneen, että "oikeasti nämä ovat kuppikakkuja, mutta naamioidaan ne runebergiläisiksi. Toteutus on näin helpompi kotioloissa." Hmmm, niinpä niin... no jatketaan.

Tuoksu oli hyvin heikosti mausteinen - kardemummasta peräisin. Hillosilmä oli iso ja samea. Paistoväri oli aika vaalea. Ostohetkellä leivonnaiset olivat vielä niin lämpimiä, että sokerikuorrute pysyi juuri ja juuri kasassa. Tällainen uunituoreus ei ole plussaa runebergiläisille, mutta sehän ei toki ollut leipomon vika, vaan innokkaan asiakkaan, joka tuppasi torttuja ihan leipomon tiskiltä haalimaan.

Sisältä torttu oli selvästi keltainen ja näytti aika tiiviiltä ja kiiltävän leikkuupinnan johdosta liisterimäiseltä. Ensimmäinen haukkaisu kuitenkin kertoi sen saman kuin miltä leikatessakin tuntui - rakenne oli kuohkea. Sen voi myös aavistella leikkauspintakuvasta huokosmaisena rakenteena. Tämä on kuitenkin vain osatotuudesta. Puolituntia myöhemmin omien arvoitteni jälkeen vaimo tuli ja maistoi toista torttua. Ensi kommentti oli, että "onpa tiivis". Piti ihan mennä tarkistamaan, että puhuimmeko samasta tuotteesta. Kyllä! Puolen tunnin lepo ja jäähtyminen olivat kiinteyttänet rakennetta huomattavasti, mikä vain oli eduksi.

Maku oli miedon mausteinen ja hyvä. Kardemumman lisäksi olin maistavinani karamellisoituneen omenan maun. Tuoteselosteen mukaan omenasosetta onkin käytetty. Oletin aluksi, että sitä on lisätty hillon sekaan, mutta ehkäpä se olikin lisätty taikinamassaan. Kosteutta ei ollut sen enempää, kuin vastaleivotuissa kuppikakuissa yleensäkkään.

Nyt seuraa sitten vaikein osuus. Miten toteuttaa arvostelu? Ensivaikutelmana oli, että "helppo juttu - eihän tämä ole runebergintorttua nähnytkään". Siltä pohjalta tuotteen voisi jopa jättää arvostelematta, koska muoto ja rakenne viittaavat ennemminkin kuppikakkuun. Tai sitten napsaisi sen yhden tähden, koska toteutus ei vastaa runebergiläistä etiketin nimestä huolimatta. Vaan, annas olla! Tämä tuote on poikkeustapaus! Nämä saattavat olla Joensuun alueen ainoat gluteenittomat. Jos siis keliaakikkona haluat nauttia runebergintorttuja, niin ilmeisesti vaihtoehdot ovat vähissä - kenties vain tässä.

Loppuarvio: päädyn kaksoisarvioon. Runebergintorttuna runebergiläisten joukossa annan yhden (1) tähden, sillä maukkaudestaan huolimatta tämä on enemmän kuppikakku. Mantelirouheen käyttö taikinassa ei tee tuotteesta vielä runebergiläistä. Gluteenittomana tämä tuote painii omassa sarjassaan yksin (?), joten nappasen kolmella (3) tähdellä, sillä maku on hyvä. Makumaailmaa pitäisi silti virittää enemmän runebergiläisen suuntaan.

Edit: 7. helmikuuta löysin arvosteluun toisen gluteenittoman ja se osoitti, että myös sellaisen rakenne ja makumaailma voivat olla suoraan runebergiläinen ilman suodatuksia, joten laskin arvostelua kolmesta kahteen (2) tähteen gluteenittomien luokassa.