Runebergiläinen nr 13 - Joen Leipurit

Rantakylän kierroksella poikkesin vielä Joen Leipurit Oy:ssä. Olihan sielläkin torttusia, joita piti maistaa.

Tortut oli paistettu paperisiin kuppikakkuvuokiin kotityyliin. Tuoksu oli heikosti aromaattinen. Paistoväri oli tumma ja pinnalla näkyi muutamia mantelilastuja. Hillosilmä oli kohtalainen ja kiiltävä. Jotain sekoitetta se silti oli, sillä maussa oli kitkeryyttä ja itse vadelman maku oli heikko. Sokerikuorrute oli vaaleanpunainen.

Sitten tein pienen erreyksen kuvaamista ajatellen. Leikkasin toisen tortun halki ja sehän mureni kokonaan palasiksi. Jatkoin erehdystä sillä, että jätin sen samaan kuvaan toisen kanssa esittelemään sisustaa, mutta kuvasta vaan tuli aika sekamelskainen. Ei ainakaan ole mikään mainoskuva. Kun myöhemmin hoksasin, miltä kuva oikein näyttää, ei ollut enää uusintamahdollisuutta. Sorry!

















Sisältä väri oli himmeänkellertävä. Rakenne oli kuohkea. Mantelia oli vähän myös sisustassa lastuina. Maku oli mausteinen (kardemumma). Ensituntumalta en tavoittanut karvasmantelinmakua, mutta jälkimakuna sellaisen ikään kuin havaitsin. Yritin varmistaa asiaa soitolla, mutta en onnistunut tavoittamaan ketään. No, joka tapauksessa, jos sitä oli, niin hyvin maltillisesti lisättynä.

Loppuarvio: sesonkiin vastataan näköjään vaikka minkälaisilla virityksillä. Kuppi- tai kahvikakkuina ihan ok, mutta ei tämä missään nimessä ole runebergiläinen. Annan yhden (1) tähden.

Runebergiläinen nr 12b - kuiva, Kotileipomo Kortelainen (Leppäsen Leipomo)

Rantakylän K-Marketista poistuessani huomasin pihan toisella puolella Leppäsen Leipomo Oy:n myymälän. Menin sinne. Sielläkin oli runebergiläisiä, mutta pian selvisi, että ne ovat samoja kuin Kotileipomo Kortelainen Ky:n tuotemerkillä varustetut (Kortelainen on nykyisin osa Leppästä). Erona marketista ostettuihin kahvion puolelta sai myös kostuttamattomia. Pitihän sellainenkin kokeilla.

Kaikki muuten samoin kuin edellisessä, mutta siis ilman rommia. Huomasihan sen. Tuoksu oli lähes olematon. Pinta oli hieman tahmea, lähes kuiva. Sisusta oli sitten kokonaan kuiva pohjaa myöten. Maku oli kyllä jollakin lailla mausteinen, mutta karvasmantelin makua siitä oli vaikea poimia. Asia jäi sen verran vaivaamaan, että soitin kahvioon ja tarkistin asian. Kyllä, kostuttamattomassakin on karvasmantelia. Se ei vaan oikein maistunut!

Loppuarvio: tästä kuivemmasta versiosta voi kyllä sanoa, että mukava kahvikakku, mutta ei runebergiläinen. Annan kaksi (2) tähteä.

Runebergiläinen nr 12a - kostea, Kotileipomo Kortelainen (Leppäsen Leipomo)

Tämän päivän otokseen valikoitui vain paikallisleipomoiden tuotoksia. Joensuun Rantakylän K-Marketista lähti mukaan vielä Kotileipomo Kortelainen Ky runebergintortut. Kortelainen on nykyin osa Leppäsen Leipomo Oy:tä, mutta jatkaa vielä omalla tuotemerkillä esim. torttujen toimittamista. Tortut oli pakattu läpinäkyvään perusrasiaan.

Tuoksu oli heikko ja jotenkin vähän pistävä. Hillosilmä oli iso ja samea. Sokerikuorrute oli vaaleanpunainen. Paistoväri oli melko vaalea. Pinta tuntui selvästi kostealta. Tortut olivat myös melko hauraita. Ensimmäinen torttu mureni pohjasta paljon, kun nostin sitä kuvattavaksi. Osittain samoin kävi toisellekin, mutta sen pystyi vielä järjestelemään kuvauskuntoon.

Sisusta oli vaalea. Rakenne oli tasalaatuinen. Pähkinää/mantelirouhetta oli käytetty, mutta melko niukasti. Maku oli mieto ja karvasmanteli maistui sopivasti. Pinnan kosteus uumoili kosteaa torttua, mutta jotenkin homma oli jäänyt puolitiehen. Sisusta oli melko kuiva, kun taas ihan pohja (varsinkin toisessa) oli läpimärkä. Yrityksestä huolimatta tämä jää kuivien runebergiläisten ryhmään. Kostuttamisessa oli käytetty rommia, mutta ihmeekseni rommin aromi ei juuri maistunut - ei edes märässä pohjassa.

Loppuarvio: yritystä on ollut rakentaa runebergintorttua, mutta mauissa vain karvasmanteli viittaa siihen suuntaan. Ei oikein vakuuttanut. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 11 - Laitilan Leipä

Rantakylän K-Marketista löytyi vanha tuttu muutaman vuoden takaa Lounais-Suomen ajoilta. Muistin hyvin pakkauksen ja muodon ja etikettikin taisi olla sama tai hyvin samanlainen. Mausta en sitten muistanutkaan mitään, joten kertooko se jotain? Kohta se selviää.

Torttuja myydään neljänkappaleen läpinäkyvässä rasiassa. Rasia on siis melko iso ja sivuilta viisto. Ei mikään kaunis pakkaus. Etiketti on ihan ok. Rasiassa on myös normaalia enemmän hukkatilaa ja muotonsa vuoksi se vie myös paljon kuljetustilaa lastissa. Ilman liikuttelu ei ole kaikkein kannattavinta puuhaa. Toisaalta liikuteltavat määrät eivät liene suunnattomia (?); vaan ei puututa tämän enempää taloudellisuuteen ja ekologisuuteen.

Tuoksu oli heikko karvasmantelia muistuttava. Koska sitä ei tuoteselosteen mukaan tortuissa ole, niin tuoksun täytynee kuulua arrakkiaromille. Pinta oli hieman kostea. Hillosilmä oli iso ja samea. Paistoväri oli vaaleanruskea. Sisältä torttu oli hyvin vaalea. Rakenne oli tasalaatuinen ja tiivis. Rouheutta ei ollut, sillä torttuihin ei ole lisätty mantelirouhetta. Tuoteseloste kuitenkin varoittaa, että tortut on valmistettu ympäristössä, jossa käsitellään mantelia. Hyvä niin, sillä ainakin minulle sattui suupalaan pari pientä manteliraetta. Pähkinäallegioiden vuoksi merkinnöissä pitää olla jämpti ja tarkka. Itse olisin kuitenkin toivonut sekaan mantelirouhetta.

Maku oli mieto ja mausteinen. Sisältä torttu oli hieman kostea. Tuntuma liikkui siinä kostean ja kuivan rajamailla, mutta jäi kuitenkin kuivan puolelle.

Loppuarvio: taas kerran voi sanoa, että ihan mukava ja hyvä kahvileipä, mutta ei kunnon runebergiläinen. Annan kaksi ja puoli (2,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 10 - Satumaista, Delice Plus

Joensuun Rantakylän K-Market osottautui hyväksi konditoriapisteeksi. Sieltä löytyi neljää (4) eri sorttia runebergintorttuja. Niistä kolme merkkiä olivat uusia tälle vuodelle.

Hämeenlinnalainen Oy Delice Plus Ab on valmistuttanut satumaista-tuotesarjaan runebergintorttuja. Ei muuta kuin maistelemaan :).

Läpinäkyvässä rasiassa oli hyvin tilaa tortuille. Tuotemerkkietiketti tosin peitti näkymän niin, että torttujen kuntoa joutui tiirailemaan sivuista. Ei mikään iso ja merkittävä juttu.

Tuoksu oli miellyttävän aromaattinen. Hillosilmä oli iso ja kirkas, houkutteleva. Paistoväri oli kohtalaisen tumma. Pinta oli kostea. Halkileikkauspinta oli vaalea.

Maku ei ollut kovin voimakas, mutta oli selvästi ja miellyttävästi aromikas. Rakenne oli tasalaatuinen ja sopivan tiivis. Torttu oli kostea, mutta ei läpimärkä. Tämä oli vasta testin toinen kosteaan ryhmään kuuluva. Jotkut varmasti laskisivat tämänkin vielä kuiviin kuuluvaksi, mutta omassa rajanvedossani tämä taso kuuluu kosteisiin.

Loppuarvio: elegantin makuinen ja miellyttävä. Näillä kelpaa jo herkutella. Pienellä makujen voimistamisella täydet tähdet olisivat lähellä. Annan neljä (4) tähteä.

Runebergiläinen nr 9 - Pielispakari

Sain pienen vihjeen, että Joensuun Rantakylästä voisi löytyä uusia runebergintorttuja. Niinpä lähdin "ryöstöretkelle". Matkalla koukkasin Karsikon K-Marketin kautta. Sieltä tarttui matkaan rasia Pielispakarin runebergintorttuja. Tortut oli pakattu läpinäkyvään muovirasiaan, jossa oli etiketti tuotetiedoin. Tortut olivat sen verran korkeita ja samoin hillosilmät, että lähes kaikissa rasioissa hillosta oli jäänyt jälki yläkanteen.

Tortut tuoksuivat heikosti paahdetulta mantelilta. Se johtui varmastikin tummasta paistopinnasta. Hillosilmä oli kapea, mutta korkea. Väri oli samea. Sokerikuorrute oli väriltään vaaleanpunainen. Pinta tuntui kuivalta. Kädessä tortut tuntuivat melko kevyiltä - selvästi siis kuivaryhmäläisiä.

Sisältä väri oli vaalea. Tortut olivat hyvin kuivia. Rakenne oli tasalaatuinen. Maku oli heikosti mausteinen (kardemumma). Mantelirouhetta oli käytetty melko vähän, minkä seurauksena rakenne oli melko tiivis - ei kuitenkaan liian.

Loppuarvio: ihan mukiinmenevä kuivakakku, mutta ei kyllä runebergiläinen. Annan kaksi (2) tähteä.

Runebergiläinen nr 8 - Classic, Elonen

Päivä jatkui pistäytymisellä Joensuun keskustassa. Samalla tuli tsekattua keskustan Sokoksen S-marketin torttuvalikoima. Se olikin tähänastisista selvästi laajin: paikalla oli viiden (5) valmistajan versiot runebergiläisistä. Aika hyvä valikoima, sanoisin! Yksi niistä oli uusi tuttavuus, Elosen leipomon Classic Runebergintorttu. Leipomo on jämsäläinen. Maisteltavaksihan se piti ostaa.

Tässä leipomossa oli panostettu rasiaan. Vaikka siihen olikin kuvattuna ja aseteltuna monia eri elementtejä, oli lopputulos silti harmoninen ja kiinnostava. Rasian päädyt oli liimattu kiinni ja toisessa niistä oli leveä repäisynauha, ikään kuin sinetti, josta rasia avautui. Samaisessa päädyssä oli myös kaunokirjallisesti toteutettu informatiivinen kuvaus leivonnaisen kehitystyöstä. Samalla tulivat laatutekijät ja pitkäjänteinen toiminta- ja kehityskaari painotetusti esille. Varsin onnistunut luottamuksen herättäjä. Lupaukset arrakkipunssista nostivat odotukset korkealle. Tortut olivat rasian sisällä vielä matalalla muovialustalla - viimeistelty kokonaisuus!

Tuoksu oli selvä ja aromaattinen, miellyttävä. Hillosilmä oli iso ja näytti raikkaalta. Pinta tuntui lievästi kostealta. Paistopinta oli mukavan ruskea. Halkaisupinnan väri oli vaaleankellertävä. Sisusta näytti tasalaatuiselta ja kiinteltä. Haukkaisu tuotti pienen yllätyksen. Lievästi kostean pinnan jälkeen reunus oli selvästi tiiviimpi (kuiva); keskustan ollessa pehmeämpi. Halkaisupinnasta tätä ei pystynyt päättelemään. Mantelirouhe oli koostumukseltaan melko hienorakeista, minkä johdosta sisus oli kohtalaisen tiivis.

Torttu oli selvästi kuiva runebergiläinen. Heräsi kuitenkin mieleen, että olisivatko tortut päässeet kenties kuivumaan tavoiteltua enemmän? Nimittäin se osa tortusta, joka oli muovialustan syvennyksen sisällä (noin sentin verran), oli selvästi kostea, lähes märkä.

Maku oli mausteinen ja tasapainoinen. Odotin kuitenkin vähän enemmän potkua "ennakkohehkutuksien" johdosta. Jos arrakkipunssia kerta mainostetaan, saisi se myös maistua kunnolla. Hillo maistui kunnon vadelmlta.

Loppuarvio: maukas ja tasapainoinen kuiva runebergiläinen. Ei kuitenkaan täytä kokonaan lupauksiaan. Resursseja on enempäänkin, mutta jää nyt kolmeen ja puoleen (3,5) tähteen.

Runebergiläinen nr 7 - Kotileipomo Annamaijan Gluteenittomat

Aamulla päätin katsastaa Joensuun Niittylahden ja Reijolan väliin sijoittuvan Kotileipomo Annamaijan Gluteenittomat tarjonnan. Sieltä löytyi gluteenittomia (mitenkäs muuten) runebergintorttuja, joten pari piti ottaa mukaan geimeihin.

Ensivaikutelmana oli, että tällasiahan sitä tehtiin aikanaan koulun kotitaloustunnilla 70-luvun lopulla Ilomantsissa. Muistan opettajamme silloin maininneen, että "oikeasti nämä ovat kuppikakkuja, mutta naamioidaan ne runebergiläisiksi. Toteutus on näin helpompi kotioloissa." Hmmm, niinpä niin... no jatketaan.

Tuoksu oli hyvin heikosti mausteinen - kardemummasta peräisin. Hillosilmä oli iso ja samea. Paistoväri oli aika vaalea. Ostohetkellä leivonnaiset olivat vielä niin lämpimiä, että sokerikuorrute pysyi juuri ja juuri kasassa. Tällainen uunituoreus ei ole plussaa runebergiläisille, mutta sehän ei toki ollut leipomon vika, vaan innokkaan asiakkaan, joka tuppasi torttuja ihan leipomon tiskiltä haalimaan.

Sisältä torttu oli selvästi keltainen ja näytti aika tiiviiltä ja kiiltävän leikkuupinnan johdosta liisterimäiseltä. Ensimmäinen haukkaisu kuitenkin kertoi sen saman kuin miltä leikatessakin tuntui - rakenne oli kuohkea. Sen voi myös aavistella leikkauspintakuvasta huokosmaisena rakenteena. Tämä on kuitenkin vain osatotuudesta. Puolituntia myöhemmin omien arvoitteni jälkeen vaimo tuli ja maistoi toista torttua. Ensi kommentti oli, että "onpa tiivis". Piti ihan mennä tarkistamaan, että puhuimmeko samasta tuotteesta. Kyllä! Puolen tunnin lepo ja jäähtyminen olivat kiinteyttänet rakennetta huomattavasti, mikä vain oli eduksi.

Maku oli miedon mausteinen ja hyvä. Kardemumman lisäksi olin maistavinani karamellisoituneen omenan maun. Tuoteselosteen mukaan omenasosetta onkin käytetty. Oletin aluksi, että sitä on lisätty hillon sekaan, mutta ehkäpä se olikin lisätty taikinamassaan. Kosteutta ei ollut sen enempää, kuin vastaleivotuissa kuppikakuissa yleensäkkään.

Nyt seuraa sitten vaikein osuus. Miten toteuttaa arvostelu? Ensivaikutelmana oli, että "helppo juttu - eihän tämä ole runebergintorttua nähnytkään". Siltä pohjalta tuotteen voisi jopa jättää arvostelematta, koska muoto ja rakenne viittaavat ennemminkin kuppikakkuun. Tai sitten napsaisi sen yhden tähden, koska toteutus ei vastaa runebergiläistä etiketin nimestä huolimatta. Vaan, annas olla! Tämä tuote on poikkeustapaus! Nämä saattavat olla Joensuun alueen ainoat gluteenittomat. Jos siis keliaakikkona haluat nauttia runebergintorttuja, niin ilmeisesti vaihtoehdot ovat vähissä - kenties vain tässä.

Loppuarvio: päädyn kaksoisarvioon. Runebergintorttuna runebergiläisten joukossa annan yhden (1) tähden, sillä maukkaudestaan huolimatta tämä on enemmän kuppikakku. Mantelirouheen käyttö taikinassa ei tee tuotteesta vielä runebergiläistä. Gluteenittomana tämä tuote painii omassa sarjassaan yksin (?), joten nappasen kolmella (3) tähdellä, sillä maku on hyvä. Makumaailmaa pitäisi silti virittää enemmän runebergiläisen suuntaan.

Edit: 7. helmikuuta löysin arvosteluun toisen gluteenittoman ja se osoitti, että myös sellaisen rakenne ja makumaailma voivat olla suoraan runebergiläinen ilman suodatuksia, joten laskin arvostelua kolmesta kahteen (2) tähteen gluteenittomien luokassa.

Runebergiläinen nr 6 - Deluxe, Lidl

Tiistaihin (28.1.) kuului vielä Lidlissä käynti. Sieltä huomasin merkin oman tuottaman Deluxe runebergintortturasian. Pitihän se mukaan ottaa testattavaksi. Heti käsituntumalta tunsi, että nyt painoa piisaa. Oliskohan nämä kostutettu jo vähän runsaammin?

Rasia on pahvinen, mutta sen suunnittelussa on onnistuttu saavuttamaan perinteikkyyttä ja arvokkuutta. Pakkaus on hyvin informatiivinen sisältäen mm. lyhyen kuvauksen runebergintorttujen historiasta. Toisessa päädyssä on lisäksi vielä teksti: "Leivottu käsityönä Satakunnassa perinteisellä reseptillä." Etupaneelissa on lisäksi maininta "hillosydän läpi leivoksen".

Tuoksu on aromaattisen miellyttävä, melko heikko. Torttu on selvästi kostea - ensimmäinen laatujaan Pohjois-Karjalan otoksissa! Hillosimä on kohtuullisen kokoinen ja mehevän näköinen, kirkas ja houkutteleva. Paistoväri on melko vaalea. Sisältä väri on vaaleankellertävä. Hillosilmä jatkuu lupauksen mukaan tortun sisälle kapeana nauhana, mutta itse odotin ehkä vielä runsaampaa ja selvempää toteutusta. Leikkauksessa keskeltä paljastui myös tyhjiä onkaloita. Niitä oli myös toisessa tortussa.

Torttu oli tosiaan kostea, mutta ei liikaa. Rakenne pysyi vielä hyvin kasassa. Mantelirouhe antoi mukavan suutuntuman. Maku oli selvästi mausteinen ja hillosilmä ja -sydän olivat maukkaita ja raikkaita.

Loppuarvio: tähänastisista selvästi paras. Näitä voi jo kutsua oikeiksi runebergiläisiksi. Pikkuripaus karvasmantelia tai arrakkipunssia, niin tähdissä olisi ollut pitelemistä. Myös onkaloista rapsahti vähän miinusta. Silti hyvä suoritus, joka ansaitsee neljä (4) tähteä.

Runebergiläinen nr 5 - Heinosen Leipomo

Kävin tiistaina (28.1.) Joensuun keskustassa ja pistäydyin Heinosen Leipomon Centrum-talon pisteessä hakemassa rasiallisen runebergintorttuja. Ennakko-odotukset olivat korkeat, sillä viime viikolla kuulin sivukorvalla jonkun kehuvan niitä parhaimmiksi mitä kaupungista saa. Tuoteselostetietoja ei näkynyt missään enkä löytänyt niitä myöskään netistä.

Rasia oli kauttaaltaan läpinäkyvä ja se suojasi sisällyksiään hyvin (hillosilmä säilyi ehjänä kotiin asti :) ). Paistoväri oli hyvä. Hillosilmä oli iso ja samea. Sokerikuorrute oli väriltään vaaleanpunainen. Tuoksu oli mieto ja miellyttävä. Kun tortun otti käteen, se tuntui kokoonsa nähden hyvin kevyeltä. Siis selvästi kuivatortturyhmäläisiä. Olisivatkohan nämä tortut päässeet kuivumaan normaalia enemmän? Laatikosta en löytänyt pakkauspäivämääriä tai parasta ennen -merkintöjä, enkä hoksannut niitä kahvilassakaan katsella, josko vaikka olivat hyllyn kulmassa.

Halkaistun tortun väri oli vaaleankellertävä. Samalla näki selvästi, että hillolle oli koverrettu pieni lisäsyvennys. Keskustaan oli jäänyt selviä onkaloita, mikä osaltaan selitti keveyden tunnetta. Toivottavasti tämä rakennepiirre oli vain ostamissani yksilöissä eikä toistunut laajemmasssa joukossa. Tuntuu jotenkin hassulta ostaa "ilmaa" tuotteissa, joihin se ei kuulu. Mantelirouheella tekstuurista oli saatu sopivan murea eli ei liian tiivis, mutta ei höttökään.

Loppuarvio: maku oli kevyesti mausteinen. Kardemumman sieltä ainakin tunnisti. Torttu oli erittäin kuiva. Ihan mukiin menevä mausteinen kuivakakku, mutta ei tämä runebergiläinen ole! Annan kaksi (2) tähteä.

EDIT: Tuoteselostetiedot löytyivät kauppoihin toimitetuista rasioista. Lisään senkin kuvan mukaan "jälkitoimituksena".

Runebergiläinen nr 4 - Rääkkylän Leipomo

Maanantaina (27.1.) nappasin Rääkkylän S-marketista kokeiluun Rääkkylän Leipomon runebergintorttuja.

Selviä kuivan-ryhmän runebergiläisiä. Pintarakenne ennakoi melko tiivistä rakennetta. Hillosilmä oli iso ja samea. Pintaväri oli mukavan ruskea. Sisusta oli hyvin vaalea. Rakenne oli tiivis. Tortun yläosassa oli muutamina rakeina karamellisoitua appelsiininkuorta. Keskusta oli muita osia selvästi tiiviimpää ja jopa jauhomaisen makuista.

Loppuarvio: maku oli lievästi mausteinen. Selvä kuivakakku runebergiläisen valepuvussa. Parasta olivat appelsiininkuoripalaset. Ei vakuuttanut. Ei mahda ihan heti livahtaa ostoskoriin uudestaan. Annan puolitoista (1,5) tähteä.

Runebergiläinen nr 3 - Porokylän Leipomo

Joensuun Prismasta bongasin irtokappalein myytäviä Nurmeslaisen Porokylän Leipomon Runebergintorttuja. Tässä leipomon sivulta kopioitu tuoteseloste. Ainekset: vehnäjauho, voi (laktoositon), sokeri, kananmuna, vadelma, mantelirouhe, appelsiini, omena, mansikka, vadelma, mustikka, aprikoosi, puolukka, aroniamarjatiiviste, kardemumma, suola, hirvensarvisuola, säilöntäaine E202. Vadelma mainitaan selosteessa jostain syystä kahdesti.

Jo käsituntumalta saattoi päätellä näiden olevan kuivien ryhmään kuuluvia. Tuoksu oli heikko, mutta toisaalta ne olivat jo ostohetkellä isossa kuvullisessa laatikossa, joten pinta on päässyt kuivahtamaan. Hillosilmä oli iso ja samea. Sitä kiertävä sokerikuorrute oli poikkeuksellisesti väriltään vaaleanpunainen. Paistopinta oli luottamusta herättävästi sopivan tumma. Sisältä väri oli kellertävä. Varsinainen yllätys oli koverrettu hillotasku. Se lisäsi hillon määrän ruhtinaalisiin mittoihin. Ei paha ollenkaan! Rakenne oli mukavan rouhea mantelirouheen ansiosta.

Maku oli aika mieto. Kardemumma maistui selvästi. Kosteutta ei juurikaan ollut.

Loppuarvio: voi jonkun mielestä mennä enemmän pienen mausteisen kuivakakun puolelle. Saatan silti vielä itse ostaa kokeeksi uudelleen. Annan kolme (3) tähteä.

Runebergiläinen nr 2 - Fazer (mini)

Nämä sattuivat vastaan 24.1. (pe) Joensuussa Itä-Suomen yliopiston Carelia-talon Amica-ruokalassa. Tuotokset ovat Fazerin (Amica-ravintola on osa Fazer-konsernia). Kuvasta kokoluokkaa on hankala mieltää, mutta ne olivat todella pieniä; noin 4 cm korkeita. Kaikki oli siis miniatyyrikoossa hillosilmää myöten (suhteessa hillosilmän koko oli jopa suuri).

Nämä olivat uusi tuttavuus. Odotin mielenkiinnolla kokemusta. Sanottavaa tuoksua ei ollut, mikä saattoi tosin johtua siitä, että tortut olivat avoimessa tilassa tarjottimella ilman suojakupuja tms., jolloi ne ovat päässeet jo pinnalta kuivahtamaan. Paistopinta oli aika vaalea. Sisältä väri oli vastoin odotuksiani mukavan kellertävä ja rakenteeseen oli saatu mantelirouheella mukava rouheus. Kosteutta näissä ei ollut kyllä nimeksikään.

Maku oli selvästi karvasmantelinen. Itselläni ei ole mitään karvasmantelia vastaan (päinvastoin), mutta kun sen maku jää kuivuuden kanssa päällimäiseksi tuntemukseksi, niin eipä paljon lämmitä.

Loppuarvio: meininkinä on ollut yritys uudistaa klassikkoa pieneksi ja kevyeksi suupalaksi kahvittelun lomaan. Koossa on onnistuttu, mutta muuten jää vaisuksi toteutukseksi. Saattoi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi maistelukerraksi. En jää kaipaamaan. Annan yhden (1) tähden.

Runebergiläinen nr 1 - Vaasan

Tänä vuonna ensimmäisenä runebergiläisenä sain käsiini Vaasan Isoäidin runebergintortut.

Tästä oli jo hyvä muistikuva aiemmilta vuosilta. Rasia on muotoiltu ja kokonaan läpinäkyvä eli huomioarvoa löytyy - Ota minut! Torttujen tuoksu on heikko, mutta miellyttävä. Hillosilmä on iso ja kirkas. Paistoväri on miellyttävän tumma. Halkileikatussa väri on kellertävä. Kosteutta on selvästi ja se on jakautunut tasaisesti läpi koko tortun, mutta luokittelussa se kuuluu silti kuivien runebergiläisten ryhmään. Suutuntuma on hyvä. Mantelirouhe on tasaisesti levinnyt ja rakenne on tiivis, mutta ei lähelläkään kittimäistä. Hyvä näin.

Entä sitten se kaikkein ratkaisevin eli maku? Maku on melko mieto ja mausteinen. Pieni lisäpotku ei olisi pahasta.

Loppuarvio: Tuttu ja turvallinen. Lähtökohtana on varmastikin ollut laajan kuluttajajoukon miellyttäminen ja saavuttaminen. Selvästi parempaa kestikastia, mutta ei kuitenkaan parasta valioluokkaa. Lähden heti halkomaan tähtiä ja annan mukavat kolme ja puoli (3,5).